Ja viides enkeli puhalsi pasuunaan. Niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain.
2Se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu niin kuin savu palavasta pätsistä, ja aurinko ja ilma pimeni kaivon savusta.
3Savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta niin kuin maan skorpioneilla on valta,
4ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihreää eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5Ja niille annettiin valta, etteivät ne tappaisi ihmisiä, vaan että heitä piinattaisiin viisi kuukautta. Ja heidän tuskansa oli kuin skorpionin aiheuttama tuska, kun se pistää ihmistä.
6Niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä. He haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7Heinäsirkat olivat muodoltaan sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niiden päässä oli ikään kuin kultaiset seppeleet, ja niiden kasvot olivat niin kuin ihmisten kasvot.
8Niillä oli hiukset niin kuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niin kuin leijonien hampaat.
9Niillä oli haarniskat niin kuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli niin kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
10Niillä oli pyrstöt, samanlaiset kuin skorpioneilla, ja niiden pyrstöissä oli pistimet, ja niillä oli valta vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
11Niillä oli kuninkaana syvyyden enkeli. Sen nimi on hepreaksi Abaddon ja kreikaksi Apollyon.
12Ensimmäinen "voi!" on mennyt. Katso, tulee vielä kaksi voi-huutoa tämän jälkeen.
13Ja kuudes enkeli puhalsi pasuunaan. Niin minä kuulin yhden äänen Jumalan edessä olevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta,
14ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella."
15Niin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka tunnilleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16Ja ratsuväen sotilaiden luku oli kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta. Minä kuulin niiden luvun.
17Ja tällaisina minä näin hevoset näyssä ja niiden selässä istujat; niillä oli tulipunaiset ja siniset ja rikinkeltaiset haarniskat, ja hevosten päät olivat kuin leijonien päät, ja niiden suusta lähti tulta ja savua ja tulikiveä.
18Näistä kolmesta sai kolmasosa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja rikistä, jotka lähtivät niiden suusta.
19Sillä niiden voima oli niiden suussa ja niiden hännässä. Sillä niiden hännät olivat käärmeiden kaltaiset; niissä oli päät ja niillä ne vahingoittivat.
20Jäljelle jääneet ihmiset, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät kuitenkaan tehneet parannusta kättensä töistä, niin että olisivat lakanneet palvomasta riivaajia ja kultaisia ja hopeisia ja pronssisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä noituuksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.