Ramataim-Sofimissa, Efraimin vuoristossa, oli mies, nimeltä Elkana, Jerohamin poika, joka oli Elihun poika, joka Tohun poika, joka Sufin poika, efratilainen.

²Hänellä oli kaksi vaimoa; toisen nimi oli Hanna, ja toisen nimi oli Peninna. Ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

³Tämä mies meni joka vuosi kaupungistaan ylös Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Ja siellä oli kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas, Herran pappeina.

⁴Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat.

⁵Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

⁶Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaakseen häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.

⁷Ja näin tapahtui joka vuosi, niin usein kuin hän meni ylös Herran huoneeseen. Niinpä Peninna nytkin kiusasi häntä, ja hän itki eikä syönyt mitään.

⁸Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?"

⁹Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Silossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna

¹⁰ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti

¹¹ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unohda palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajakseen, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätään."

¹²Ja kun hän kauan rukoili Herran edessä, tarkkasi Eeli hänen suutaan,

¹³sillä Hanna puhui sydämessään ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä häneltä ei kuulunut; niin Eeli luuli, että hän oli juovuksissa.

¹⁴Ja Eeli sanoi hänelle: "Kuinka kauan sinä siinä olet juovuksissa? Haihduta humalasi."

¹⁵Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama nainen; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen.

¹⁶Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut."

¹⁷Eeli vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt."

¹⁸Hän sanoi: "Salli palvelijattaresi saada armo sinun silmiesi edessä." Niin nainen meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.

¹⁹Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Ramaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.

²⁰Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt."

²¹Sitten se mies, Elkana, ja koko hänen perheensä meni ylös uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja lupausuhriaan,

²²mutta Hanna ei mennyt ylös, vaan sanoi miehelleen: "Kun poika on vieroitettu, vien minä hänet sinne, niin että hän tulee Herran kasvojen eteen ja saa jäädä sinne ainiaaksi."

²³Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hyväksi näet, jää kotiin, kunnes olet hänet vieroittanut; kunhan Herra vain täyttää sanansa." Niin nainen jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes hän vieroitti tämän.

²⁴Mutta kun hän oli hänet vieroittanut, vei hän hänet kanssaan ylös ottaen mukaansa kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja leilin viiniä; niin hän toi hänet Herran huoneeseen Siloon. Mutta poika oli vielä pieni.

²⁵Ja teurastettuaan härän he toivat pojan Eelin luokse.

²⁶Ja Hanna sanoi: "Oi, herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se nainen, joka seisoin tässä sinun luonasi rukoillen Herraa.

²⁷Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin.

²⁸Siksi myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu." Ja Samuel rukoili siellä Herraa.