Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaretkelle Israelia vastaan. Ja Akis sanoi Daavidille: "Tiedä, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukana."
2Daavid vastasi Akikselle: "Hyvä! Sinä tulet tietämään, mitä palvelijasi saa aikaan." Akis sanoi Daavidille: "Siispä minä asetan sinut oman pääni vartijaksi koko täksi aikaa."
3Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Ramaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.
4Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Sunemiin. Niin Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.
5Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, pelästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin.
6Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei urimin eikä profeettojen kautta.
7Niin Saul sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle joku nainen, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luokseen ja kysyn häneltä." Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, En-Dorissa on nainen, jolla on vallassaan vainajahenki."
8Silloin Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä naisen luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon."
9Mutta nainen vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?"
10Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä."
11Nainen kysyi: "Kenen minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel."
12Mutta kun nainen näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja nainen sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul."
13Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Nainen vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta."
14Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Nainen vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena." Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
15Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettojen kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä."
16Mutta Samuel vastasi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi?
17Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille.
18Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, siksi Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.
19Herra antaa myös Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun luonani; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin."
20Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.
21Mutta nainen meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.
22Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle."
23Hän epäsi ja sanoi: "Minä en syö." Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä naisen kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä; ja hän nousi maasta ja istui vuoteelle.
24Ja naisella oli juottovasikka kotonaan; sen hän teurasti joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.
25Ja hän toi ruoan Saulin ja hänen palvelijoidensa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.