Ja Herra piti Saarasta huolen, niin kuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niin kuin oli puhunut.
2Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.
3Ja Abraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi.
4Ja Abraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niin kuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.
5Abraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.
6Ja Saara sanoi: "Jumala on saattanut minut naurunalaiseksi; kuka ikinä saa tämän kuulla, se nauraa minulle."
7Ja hän sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: Saara on imettävä lapsia? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään."
8Ja poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Ja Abraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin.
9Ja Saara näki egyptiläisen Hagarin pojan, jonka tämä oli Abrahamille synnyttänyt, ilvehtivän
10ja sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa periä yhdessä poikani, Iisakin, kanssa."
11Abraham pahastui suuresti tästä puheesta poikansa tähden.
12Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä pahastu siitä poikasi ja orjattaresi tähden. Kuule Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä Iisakissa sinulle kutsutaan siemen.
13Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on sinun jälkeläisesi."
14Varhain seuraavana aamuna Abraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Hagarille, pannen ne hänen olalleen, sekä pojan, ja lähetti hänet menemään. Hän lähti ja harhaili Beerseban erämaassa.
15Mutta kun vesi loppui leilistä, heitti hän pojan pensaan alle,
16meni ja istui syrjään jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "En voi nähdä pojan kuolevan." Ja istuessaan siinä syrjässä hän korotti äänensä ja itki.
17Silloin Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Hagarille sanoen: "Mikä sinun on, Hagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan valituksen, siinä missä hän makaa.
18Nouse, nosta poika maasta ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan."
19Ja Jumala avasi hänen silmänsä, niin että hän huomasi vesikaivon. Ja hän meni ja täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.
20Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi ja asui erämaassa, ja hänestä tuli jousimies.
21Ja hän asui Paranin erämaassa; ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.
22Siihen aikaan puhui Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Pikol Abrahamille sanoen: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa, mitä teet.
23Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle etkä minun suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan tee sinäkin laupeus minulle ja sille maalle, jossa muukalaisena asut, niin kuin minä olen sinulle tehnyt."
24Abraham sanoi: "Minä vannon."
25Abraham nuhteli kuitenkin Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat vallanneet.
26Mutta Abimelek vastasi: "En tiedä, kuka sen on tehnyt; et ole itse minulle mitään ilmoittanut, enkä ole siitä kuullut ennen kuin tänään."
27Silloin Abraham otti pikkukarjaa ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille; ja he tekivät molemmat keskenään liiton.
28Ja Abraham asetti laumasta seitsemän uuhikaritsaa erilleen muista.
29Silloin Abimelek sanoi Abrahamille: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän karitsaa, jotka olet asettanut tuonne erilleen?"
30Hän vastasi: "Nämä seitsemän karitsaa on sinun otettava minun kädestäni, todistukseksi minulle siitä, että tämä kaivo on minun kaivamani."
31Siitä kutsuttiin paikkaa Beersebaksi, koska he molemmat vannoivat siinä toisilleen valan.
32Niin he tekivät liiton Beersebassa. Ja Abimelek nousi ja Pikol, hänen sotapäällikkönsä, ja he palasivat filistealaisten maahan.
33Ja Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siinä avuksi Herran, ikuisen Jumalan, nimeä.
34Ja Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.