Vuoden vaihteessa, kuningasten sotaanlähtöaikana, lähetti Daavid Joabin ja hänen kanssaan palvelijansa ja koko Israelin sotaretkelle; ja he hävittivät ammonilaisten maata ja piirittivät Rabbaa. Mutta Daavid itse jäi Jerusalemiin.
2Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
3Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: "Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Urian vaimo."
4Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luokseen. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa.
5Ja nainen tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: "Minä olen raskaana."
6Silloin Daavid lähetti Joabille sanan: "Lähetä minun luokseni heettiläinen Uria." Ja Joab lähetti Urian Daavidin luo.
7Ja kun Uria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Joab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi.
8Ja Daavid sanoi Urialle: "Mene alas kotiisi ja pese jalkasi." Uria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä.
9Mutta Uria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
10Kun Daavidille ilmoitettiin: "Uria ei ole mennytkään alas kotiinsa", sanoi Daavid Urialle: "Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?"
11Mutta Uria sanoi Daavidille: "Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Joab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee."
12Niin Daavid sanoi Urialle: "Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään." Niin Uria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä
13Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
14Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Joabille ja lähetti sen Urian mukana.
15Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: "Pankaa Uria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi."
16Piirittäessään kaupunkia Joab asetti Urian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan.
17Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Joabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myös heettiläinen Uria kuoli.
18Sitten Joab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut.
19Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: "Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut,
20niin kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: 'Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta?
21Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiviä hänen päälleen, niin että hän kuoli Tebesissä? Miksi menitte niin lähelle muuria?' Sano silloin: 'Myös sinun palvelijasi heettiläinen Uria on kuollut.'"
22Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Joab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
23Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: "Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka.
24Silloin ampujat ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli; myös palvelijasi heettiläinen Uria kuoli."
25Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: "Sano näin Joabille: 'Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se.' Rohkaise häntä näin."
26Kun Urian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uria oli kuollut, piti hän puolisolleen valittajaiset.
27Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimokseen. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.