Daavid kysyi: "Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä laupeuden Jonatanin tähden?"
2Saulin perheessä oli ollut palvelija nimeltä Siba, ja hänet he kutsuivat Daavidin eteen. Ja kuningas sanoi hänelle: "Oletko sinä Siba?" Hän vastasi: "Palvelijasi on."
3Kuningas kysyi: "Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin tehdä Jumalan laupeuden?" Siba vastasi kuninkaalle: "Vielä on Jonatanin poika, joka on rampa jaloistaan."
4Kuningas kysyi häneltä: "Missä hän on?" Siba vastasi kuninkaalle: "Hän on Makirin, Ammielin pojan, talossa Lo-Dabarissa."
5Niin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Makirin, Ammielin pojan, talosta Lo-Dabarista.
6Kun Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, tuli Daavidin luokse, lankesi hän kasvoilleen ja osoitti kunnioitusta. Niin Daavid sanoi: "Mefiboset!" Hän vastasi: "Tässä on palvelijasi."
7Daavid sanoi hänelle: "Älä pelkää, sillä minä teen sinulle laupeuden isäsi Jonatanin tähden, ja minä palautan sinulle isoisäsi Saulin kaiken maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni."
8Niin tämä kumarsi ja sanoi: "Mikä on palvelijasi, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?"
9Sitten kuningas kutsui Siban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: "Kaiken, mikä on ollut Saulin ja koko hänen sukunsa omaa, minä annan sinun herrasi pojalle.
10Ja sinä poikinesi ja palvelijoinesi viljele hänelle sitä maata ja korjaa sato, että sinun herrasi pojalla olisi leipää syödä; kuitenkin saa Mefiboset, sinun herrasi poika, aina aterioida minun pöydässäni." Ja Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.
11Siba sanoi kuninkaalle: "Aivan niin kuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa, on palvelijasi tekevä." – "Niin, Mefiboset on syövä minun pöydässäni, niin kuin hän olisi kuninkaan poikia."
12Ja Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Ja koko Siban talonväki oli Mefibosetin palvelijoita.
13Ja Mefiboset asui Jerusalemissa, koska hän aina söi kuninkaan pöydässä. Ja hän ontui kumpaakin jalkaansa.