Kun kuningas Daavid oli käynyt vanhaksi ja iäkkääksi, ei hän enää voinut pysyä lämpimänä, vaikka häntä peitettiin peitteillä.

²Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: "Etsittäköön herralleni, kuninkaalle, tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja olemaan hänen hoitajattarenaan. Jos hän makaa sinun sylissäsi, niin herrani, kuningas, pysyy lämpimänä."

³Ja he etsivät koko Israelin alueelta kaunista tyttöä ja löysivät sunemilaisen Abisagin ja veivät hänet kuninkaan luokse.

⁴Hän oli hyvin kaunis tyttö ja tuli kuninkaan hoitajattareksi ja palveli häntä. Mutta kuningas ei yhtynyt häneen.

⁵Mutta Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: "Minä tahdon tulla kuninkaaksi." Ja hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä ja viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

⁶Hänen isänsä ei koskaan elämässään ollut pahoittanut hänen mieltään sanomalla: "Kuinka sinä noin teet?" Hän oli myös hyvin kaunis mies; ja äiti oli synnyttänyt hänet Absalomin jälkeen.

⁷Hän neuvotteli Joabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa; ja he kannattivat Adonian puoluetta.

⁸Mutta pappi Sadok ja Benaja, Jojadan poika, sekä profeetta Natan, Simei, Rei ja Daavidin urhot eivät olleet Adonian puolella.

⁹Ja Adonia teurasti lampaita, nautoja ja juottovasikoita Sohelet-kiven luona, joka on Rogelin lähteen ääressä. Ja hän kutsui kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet, kuninkaan palvelijat;

¹⁰mutta profeetta Natanin, Benajan, urhot ja veljensä Salomon hän jätti kutsumatta.

¹¹Silloin Natan sanoi Batseballe, Salomon äidille, näin: "Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tullut kuninkaaksi, herramme Daavidin siitä mitään tietämättä?

¹²Niin tule nyt, minä annan sinulle neuvon, että pelastat oman henkesi ja poikasi Salomon hengen.

¹³Mene kuningas Daavidin luokse ja sano hänelle: Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani? Miksi siis Adonia on tullut kuninkaaksi?

¹⁴Ja katso, sinun vielä puhutellessasi kuningasta siellä, tulen minä sinun jälkeesi sisään ja vahvistan sinun sanasi."

¹⁵Niin Batseba meni kuninkaan luokse makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha; ja sunemilainen Abisag palveli kuningasta.

¹⁶Ja Batseba kumarsi ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas sanoi: "Mikä sinun on?"

¹⁷Hän vastasi hänelle: "Herrani, sinä olet itse vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani.'

¹⁸Mutta katso, nyt on Adonia tullut kuninkaaksi, ja sinä, herrani, kuningas, et tiedä siitä mitään.

¹⁹Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotapäällikkö Joabin; mutta palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.

²⁰Sinua kohti, herrani, kuningas, ovat nyt koko Israelin silmät tähdätyt, että ilmoittaisit heille, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä.

²¹Muuten käy niin, että kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä luokse, minua ja minun poikaani Salomoa pidetään rikollisina."

²²Ja katso, hänen vielä puhutellessaan kuningasta tuli profeetta Natan.

²³Ja kuninkaalle ilmoitettiin: "Katso, profeetta Natan on täällä." Ja tämä tuli kuninkaan eteen ja kumartui kasvoilleen maahan kuninkaan eteen.

²⁴Ja Natan sanoi: "Herrani, kuningas, sinäkö olet sanonut: 'Adonia on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani'?

²⁵Sillä hän on tänä päivänä mennyt ja teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita ja lampaita ja kutsunut kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt ja pappi Ebjatarin; ja katso, he syövät ja juovat hänen edessään, ja he huutavat: 'Eläköön kuningas Adonia!'

²⁶Mutta minut, sinun palvelijasi, pappi Sadokin, Benajan, Jojadan pojan, ja sinun palvelijasi Salomon hän on jättänyt kutsumatta.

²⁷Onko tämä lähtenyt herrastani, kuninkaasta, sinun antamatta palvelijasi tietää, kuka on istuva herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?"

²⁸Kuningas Daavid vastasi ja sanoi: "Kutsukaa minun luokseni Batseba." Kun hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä,

²⁹vannoi kuningas ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, joka on pelastanut minut kaikesta hädästä:

³⁰niin kuin minä vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta ja sanoin: 'Sinun poikasi Salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni, hän on istuva minun valtaistuimellani minun sijassani', niin minä tänä päivänä teen."

³¹Silloin Batseba kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta ja sanoi: "Herrani, kuningas Daavid, eläköön ikuisesti!"

³²Ja kuningas Daavid sanoi: "Kutsukaa minun luokseni pappi Sadok, profeetta Natan ja Benaja, Jojadan poika." Niin he tulivat kuninkaan eteen.

³³Ja kuningas sanoi heille: "Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja pankaa poikani Salomo minun oman muulini selkään ja viekää hänet alas Gihonille.

³⁴Siellä pappi Sadok ja profeetta Natan voidelkoot hänet Israelin kuninkaaksi. Ja puhaltakaa pasuunaan ja huutakaa: 'Eläköön kuningas Salomo!'

³⁵Seuratkaa sitten häntä tänne, että hän tulisi ja istuisi minun valtaistuimelleni ja olisi kuninkaana minun sijassani. Sillä hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi."

³⁶Silloin Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Aamen! Niin sanokoon Herra, minun herrani, kuninkaan, Jumala.

³⁷Niin kuin Herra on ollut minun herrani, kuninkaan, kanssa, niin olkoon hän Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin."

³⁸Niin pappi Sadok, profeetta Natan ja Benaja, Jojadan poika, sekä kreetit ja pleetit menivät sinne. He panivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Gihonille.

³⁹Ja pappi Sadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon. Ja he puhalsivat pasuunaan, ja kaikki kansa huusi: "Eläköön kuningas Salomo!"

⁴⁰Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostaan.

⁴¹Mutta Adonia ja kaikki kutsuvieraat, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat sen, juuri kun olivat lopettaneet syöntinsä. Ja kun Joab kuuli pasuunan äänen, sanoi hän: "Mitä tuo huuto ja pauhu kaupungissa tietää?"

⁴²Hänen vielä puhuessaan tuli Jonatan, pappi Ebjatarin poika; ja Adonia sanoi: "Tule tänne, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia."

⁴³Jonatan vastasi ja sanoi Adonialle: "Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomon kuninkaaksi.

⁴⁴Kuningas lähetti hänen kanssaan pappi Sadokin, profeetta Natanin ja Benajan, Jojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he panivat hänet kuninkaan muulin selkään.

⁴⁵Ja pappi Sadok ja profeetta Natan voitelivat hänet Gihonilla kuninkaaksi, ja he nousivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Sitä oli se huuto, jonka te kuulitte.

⁴⁶Onpa Salomo jo istunut kuninkaan valtaistuimellekin,

⁴⁷ja kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan meidän herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoneet: 'Antakoon sinun Jumalasi Salomon nimen tulla vielä maineikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä suuremmaksi kuin on sinun valtaistuimesi.' Ja kuningas on rukoillut vuoteessaan.

⁴⁸Ja vielä on kuningas puhunut näin: 'Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka tänä päivänä on asettanut jälkeläisen istumaan minun valtaistuimellani, niin että minä olen sen omin silmin nähnyt.'"

⁴⁹Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan ja nousivat ja menivät kukin tiehensä.

⁵⁰Mutta Adonia pelkäsi Salomoa, nousi, meni ja tarttui alttarin sarviin.

⁵¹Ja Salomolle ilmoitettiin: "Katso, Adonia on peläten kuningas Salomoa tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: 'Kuningas Salomo vannokoon minulle tänä päivänä, ettei hän miekalla surmaa palvelijaansa.'"

⁵²Silloin Salomo sanoi: "Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, ei hiuskarvakaan hänen päästään ole putoava maahan; mutta jos hänessä huomataan jotain pahaa, on hänen kuoltava."

⁵³Ja kuningas Salomo lähetti tuomaan hänet alas alttarilta; niin hän tuli ja kumarsi kuningas Salomoa. Ja Salomo sanoi hänelle: "Mene kotiisi."