Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, käski hän poikaansa Salomoa sanoen:
2"Minä menen kaiken maailman tietä; ole luja ja ole mies.
3Ja noudata Herran, Jumalasi, määräyksiä, niin että vaellat hänen teitään ja noudatat hänen säädöksiään, käskyjään, oikeuksiaan ja todistuksiaan, niin kuin on kirjoitettuna Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt;
4että Herra täyttäisi tämän sanansa, jonka hän minusta puhui: 'Jos sinun poikasi pitävät huolen teistään, niin että vaeltavat minun edessäni uskollisesti, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, niin on mies sinun suvustasi aina oleva Israelin valtaistuimella.'
5Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on tehnyt minulle – tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle: kuinka hän tappoi heidät, vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahraten sotaverellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan.
6Niin tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaiden hapsiensa rauhassa mennä alas tuonelaan.
7Mutta gileadilaisen Barsillain pojille osoita laupeutta, niin että he pääsevät niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin sinun veljeäsi Absalomia.
8Ja katso, vielä on sinun luonasi Simei, Geran poika, benjaminilainen Bahurimista, joka hirveillä kirouksilla kiroili minua, kun minä menin Mahanaimiin. Kun hän tuli minua vastaan alas Jordanille, vannoin minä hänelle Herran kautta ja sanoin: 'Minä en surmaa sinua miekalla.'
9Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on hänelle tehtävä, saattaaksesi hänen harmaat hapsensa verisinä alas tuonelaan."
10Sitten Daavid meni lepoon isiensä luokse, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
11Ja aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta: Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, ja Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentäkolme vuotta.
12Ja Salomo istui isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.
13Mutta Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin, luo. Tämä sanoi: "Rauhaako sinun tulosi tietää?" Hän vastasi: "Rauhaa."
14Sitten hän sanoi: "Minulla on asiaa sinulle." Batseba sanoi: "Puhu."
15Silloin hän sanoi: "Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun, ja että koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, että minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni minulta pois ja joutui minun veljelleni, sillä Herralta se hänelle tuli.
16Yhtä minä nyt sinulta pyydän; älä sitä minulta kiellä." Hän sanoi hänelle: "Puhu."
17Hän sanoi: "Puhu kuningas Salomolle – sillä sinulta hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle sunemilaisen Abisagin vaimoksi."
18Batseba vastasi: "Hyvä. Minä puhun kuninkaalle sinun puolestasi."
19Silloin Batseba meni kuningas Salomon luokse puhumaan hänelle Adonian puolesta. Niin kuningas nousi ja meni häntä vastaan ja kumarsi häntä ja istui valtaistuimelleen. Ja myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui hänen oikealle puolelleen.
20Sitten hän sanoi: "Minulla on sinulle pieni pyyntö, älä sitä minulta kiellä." Kuningas sanoi hänelle: "Pyydä, äiti, minä en sinulta kiellä."
21Silloin hän sanoi: "Annettakoon sunemilainen Abisag sinun veljellesi Adonialle vaimoksi."
22Mutta kuningas Salomo vastasi ja sanoi äidillensä: "Miksi pyydät vain sunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä myös kuninkuutta hänelle – hänhän on minun vanhin veljeni – hänelle ja pappi Ebjatarille ja Joabille, Serujan pojalle."
23Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta, sanoen: "Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jollei Adonia saa hengellään maksaa sitä, että on puhunut näin.
24Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka on minut vahvistanut ja on asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on perustanut minun sukuni: Adonia on tänä päivänä kuolemalla rangaistava."
25Ja kuningas Salomo lähetti Benajan, Jojadan pojan, lyömään hänet kuoliaaksi; ja hän kuoli.
26Ja pappi Ebjatarille kuningas sanoi: "Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. En minä sinua nyt surmaa, koska sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia minun isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt."
27Niin Salomo karkotti Ebjatarin olemasta Herran pappina ja täytti sen sanan, minkä Herra oli Silossa puhunut Eelin suvusta.
28Ja kun sanoma tästä tuli Joabille – sillä Joab oli liittynyt Adoniaan, vaikka hän ei ollut liittynyt Absalomiin – pakeni Joab Herran majaan ja tarttui alttarin sarviin.
29Mutta kun kuningas Salomolle ilmoitettiin: "Joab on paennut Herran majaan ja on alttarin ääressä", lähetti Salomo Benajan, Jojadan pojan, sanoen: "Mene ja lyö hänet kuoliaaksi."
30Benaja meni Herran majaan ja sanoi hänelle: "Näin käskee kuningas: 'Tule ulos.'" Mutta hän vastasi: "En, tässä minä kuolen." Silloin Benaja palasi kertomaan sitä kuninkaalle ja sanoi: "Näin Joab puhui, ja näin hän vastasi minulle."
31Kuningas sanoi hänelle: "Tee, niin kuin hän on puhunut, lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet, että poistaisit minusta ja minun isäni perheestä sen viattoman veren, jonka Joab on vuodattanut.
32Ja Herra antakoon hänen verensä tulla hänen oman päänsä päälle, koska hän löi kuoliaaksi kaksi miestä, jotka olivat häntä hurskaammat ja paremmat, ja tappoi heidät miekalla, minun isäni Daavidin siitä mitään tietämättä: Abnerin, Nerin pojan, Israelin sotapäällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotapäällikön.
33Heidän verensä tulkoon Joabin pään päälle ja hänen jälkeläistensä pään päälle, ikuisesti. Mutta Daavidilla ja hänen jälkeläisillään, hänen suvullaan ja hänen valtaistuimellaan olkoon rauha Herralta ikuisesti."
34Niin Benaja, Jojadan poika, meni ylös ja löi hänet kuoliaaksi; ja hänet haudattiin omaan taloonsa erämaahan.
35Ja kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen sijaansa sotaväen päälliköksi; ja pappi Sadokin kuningas asetti Ebjatarin sijalle.
36Sen jälkeen kuningas lähetti kutsumaan Simein ja sanoi hänelle: "Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä, menemättä sieltä sinne tai tänne.
37Sillä jona päivänä sinä lähdet sieltä ja menet Kidronin laakson poikki, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava; sinun veresi on tuleva oman pääsi päälle."
38Simei sanoi kuninkaalle: "Hyvä on; niin kuin herrani, kuningas, on puhunut, niin on sinun palvelijasi tekevä." Ja Simei asui Jerusalemissa kauan aikaa.
39Mutta kolmen vuoden kuluttua tapahtui, että Simeiltä karkasi kaksi palvelijaa Akiksen, Maakan pojan, Gatin kuninkaan, luo. Ja Simeille ilmoitettiin: "Katso, sinun palvelijasi ovat Gatissa."
40Niin Simei nousi ja satuloi aasinsa ja lähti Akiksen luo Gatiin etsimään palvelijoitaan; ja Simei meni ja toi palvelijansa Gatista.
41Ja kun Salomolle ilmoitettiin, että Simei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin,
42lähetti kuningas kutsumaan Simein ja sanoi hänelle: "Enkö minä ole vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: 'Jona päivänä sinä lähdet ja menet sinne tai tänne, sinä päivänä on sinun, tiedä se, kuolemalla kuoltava'? Ja sinä sanoit minulle: 'Hyvä on; minä olen kuullut.'
43Miksi et ole pitänyt Herran valaa etkä sitä käskyä, jonka minä sinulle annoin?"
44Ja kuningas sanoi vielä Simeille: "Sinä tiedät, tunnossasi tiedät, kaiken pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille; Herra kääntää tekemäsi pahan omaan päähäsi.
45Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva ikuisesti vahva Herran edessä."
46Ja kuningas käski Benajaa, Jojadan poikaa; niin tämä meni ja löi hänet kuoliaaksi, ja hän kuoli. Niin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.