Kerran, kun Daavid istui linnassaan, sanoi Daavid profeetta Natanille: "Katso, minä asun setripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkki on telttakankaan alla." Natan sanoi Daavidille:
2"Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi."
3Mutta sinä yönä tapahtui, että Natanille tuli tämä Jumalan sana:
4"Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Et sinä ole rakentava minulle huonetta asuakseni.
5Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä lähtien, jona johdatin Israelin ylös, tähän päivään asti, vaan olen siirtynyt teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen.
6Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikessa Israelissa, kenellekään Israelin tuomareista, joita olen asettanut kaitsemaan kansaani, sanonut näin: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?
7Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi.
8Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.
9Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallaan eikä enää ole levoton eivätkä vääryyden tekijät sitä enää vaivaa niin kuin ennen,
10siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille. Ja minä nöyryytän kaikki sinun vihollisesi. Ja minä ilmoitan sinulle, että Herra on rakentava sinulle huoneen.
11Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi luokse, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.
12Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.
13Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niin kuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi.
14Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani ikuisesti, ja hänen valtaistuimensa on oleva ikuisesti vahva."
15Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Natan puhui Daavidille.
16Niin kuningas Daavid meni ja asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra Jumala, ja mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti?
17Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Jumala, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvulle myös kaukaisista asioista ja olet nähnyt minut nousevina ihmispolvina, Herra Jumala.
18Mitä Daavid enää sinulle puhuisi kunniasta, jota olet osoittanut palvelijallesi? Sinähän tunnet palvelijasi.
19Herra, palvelijasi tähden ja oman mielesi mukaan sinä olet tehnyt kaiken tämän suuren ja ilmoittanut kaikki nämä suuret asiat.
20Herra, kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä.
21Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansakseen, ja niin sinä olet tehnyt itsellesi suuren ja pelottavan nimen karkottamalla pakanat kansasi tieltä, jonka sinä Egyptistä lunastit.
22Ja sinä olet asettanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalakseen.
23Niin olkoon nyt, Herra, se sana, jonka sinä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan, vahva ikuisiksi ajoiksi. Tee, niin kuin olet puhunut.
24Silloin sinun nimesi on oleva vahva ja tuleva suureksi ikuisiksi ajoiksi, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala, Jumala Israelissa. Ja palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi.
25Sillä sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle huoneen. Siitä palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla sinun edessäsi.
26Ja nyt, Herra, sinä olet Jumala; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän,
27niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi ikuisesti sinun edessäsi. Sillä mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu ikuisesti."