Niin Josafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa.
2Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo alas Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssaan, paljon lampaita ja nautoja; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Ramotia vastaan.
3Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Josafatille: "Lähdetkö minun kanssani Gileadin Ramotiin?" Hän vastasi hänelle: "Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan."
4Mutta Josafat sanoi Israelin kuninkaalle: "Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo."
5Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Ramotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin."
6Mutta Josafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"
7Israelin kuningas vastasi Josafatille: "On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika." Josafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko."
8Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: "Nouda kiireesti Miika, Jimlan poika."
9Mutta Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa; he istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään.
10Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun."
11Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: "Mene ylös Gileadin Ramotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin."
12Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää."
13Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo."
14Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Ramotiin, vai onko minun oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne."
15Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"
16Silloin hän sanoi: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa.'"
17Niin Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?"
18Mutta hän sanoi: "Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
19Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Ramotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.
20Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'
21Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin.'
22Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettojesi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
23Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: "Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?"
24Miika vastasi: "Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."
25Mutta Israelin kuningas sanoi: "Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Amonin, kaupungin päällikön, ja Joasin, kuninkaan pojan, luo.
26Ja sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"
27Miika vastasi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani." Ja hän sanoi vielä: "Kuulkaa tämä, kaikki kansat."
28Niin Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, nousivat Gileadin Ramotia vastaan.
29Ja Israelin kuningas sanoi Josafatille: "Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun; mutta ole sinä omissa vaatteissasi." Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.
30Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: "Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."
31Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Josafatin, ajattelivat he: "Tuo on Israelin kuningas", ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.
32Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois.
33Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: "Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut."
34Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia, iltaan asti; auringonlaskun aikaan hän kuoli.