Sen jälkeen tulivat moabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia, sotimaan Josafatia vastaan.
2Niin tultiin ilmoittamaan tästä Josafatille: "Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Tamarissa"; se on En-Gedissä.
3Silloin Josafat pelästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.
4Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.
5Ja Josafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran temppelissä, uuden esipihan edessä
6ja sanoi: "Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansojen valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.
7Sinä, meidän Jumalamme, karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Abrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.
8He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, pyhäkön sanoen:
9'Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat'.
10Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja moabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.
11Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkottamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme.
12Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat."
13Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.
14Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Asafin jälkeläisiä,
15ja hän sanoi: "Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Josafat. Näin sanoo teille Herra: Älkää pelätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.
16Menkää huomenna alas heitä vastaan. Katso, he nousevat silloin Sisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, Jeruelin erämaan edustalla.
17Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko; menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne."
18Silloin Josafat kumartui kasvoilleen maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa.
19Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Korahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.
20Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Ja heidän lähtiessään Josafat astui esiin ja sanoi: "Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte."
21Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti laulajat laulamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: "Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti."
22Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.
23Sillä ammonilaiset ja moabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneet Seirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.
24Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaan ollut pelastunut.
25Niin Josafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita esineitä. Ja he ottivat itselleen enemmän kuin saivat kannetuksi; he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.
26Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon; sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.
27Sen jälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Josafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.
28Ja he tulivat soittaen lyyrilla, kanteleilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.
29Ja Jumalan kauhu valtasi kaikkien maiden valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.
30Sitten Josafatin valtakunnalla oli rauha; hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.
31Niin hallitsi Josafat Juudaa. Hän oli kolmenkymmenenviiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.
32Ja hän vaelsi isänsä Asan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.
33Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntään isiensä Jumalaan.
34Mitä muuta on kerrottavaa Josafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.
35Sen jälkeen Josafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasjan, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.
36Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsisiin; ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä.
37Mutta Elieser, Dodavahun poika, Maresasta, ennusti Josafatia vastaan sanoen: "Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi." Niin laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsisiin.