Kun kuningas ja Haman olivat tulleet kuningatar Esterin luo juomaan,
2sanoi kuningas juominkien aikana Esterille nytkin, toisena päivänä: "Mitä pyydät, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan. Ja mitä haluat? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa."
3Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä haluan.
4Sillä meidät on myyty, minut ja kansani, hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti, sillä sen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta vaivata."
5Niin sanoi kuningas Ahasveros ja kysyi kuningatar Esteriltä: "Kuka se on, ja missä se on, joka on rohjennut tehdä sellaista?"
6Ester vastasi: "Se vastustaja ja vihollinen on tuo paha Haman." Niin Haman pelästyi kuningasta ja kuningatarta.
7Kuningas nousi vihoissaan juomingeista ja meni linnan puutarhaan, mutta Haman jäi siihen pyytääkseen henkeään kuningatar Esteriltä, sillä hän näki, että kuninkaalla oli paha mielessä häntä vastaan.
8Kun kuningas tuli linnan puutarhasta takaisin linnaan, jossa juomingit olivat, oli Haman juuri heittäytymässä lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester lepäsi. Niin kuningas sanoi: "Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa, minun läsnä ollessani!" Tuskin oli tämä sana päässyt kuninkaan suusta, kun jo Hamanin kasvot peitettiin.
9Ja Harbona, yksi kuningasta palvelevista hoviherroista, sanoi: "Katso, seisoohan Hamanin talon edessä hirsipuu, viisikymmentä kyynärää korkea, se, minkä Haman on teettänyt Mordokain varalle, jonka puhe kerran koitui kuninkaan hyväksi." Kuningas sanoi: "Ripustakaa hänet siihen."
10Niin ripustettiin Haman hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. Sitten kuninkaan viha asettui.