Sinä päivänä kuningas Ahasveros lahjoitti kuningatar Esterille Hamanin, juutalaisten vastustajan, talon. Ja Mordokai pääsi kuninkaan eteen, sillä Ester oli ilmoittanut, mikä Mordokai oli hänelle.
2Ja kuningas otti kädestään sinettisormuksensa, jonka hän oli otattanut pois Hamanilta, ja antoi sen Mordokaille; ja Ester pani Mordokain Hamanin talon hoitajaksi.
3Mutta Ester puhui vielä kuninkaan edessä ja lankesi hänen jalkojensa juureen, itki ja rukoili häntä torjumaan agagilaisen Hamanin pahuuden ja sen juonen, jonka tämä oli punonut juutalaisia vastaan.
4Niin kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, ja Ester nousi ja seisoi kuninkaan edessä.
5Ja hän sanoi: "Jos kuningas hyväksi näkee ja jos minä olen saanut armon hänen edessään ja kuningas sen soveliaaksi katsoo ja minä olen hänen silmissään otollinen, niin kirjoitettakoon määräys ja peruutettakoon agagilaisen Hamanin, Hammedatan pojan, juoni, ne kirjeet, jotka hän kirjoitutti tuhotakseen juutalaiset kaikissa kuninkaan maakunnissa.
6Sillä kuinka minä jaksaisin nähdä kansaani kohtaavan onnettomuuden, kuinka jaksaisin nähdä sukuni surman!"
7Niin kuningas Ahasveros sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: "Katso, Hamanin talon minä olen lahjoittanut Esterille, ja hän itse on ripustettu hirsipuuhun, koska hän oli käynyt käsiksi juutalaisiin.
8Ja nyt kirjoittakaa kuninkaan nimessä sellainen juutalaisia koskeva määräys, kuin hyväksi näette, ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella; sillä kirjelmä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella, on peruuttamaton."
9Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit silloin, kolmannessa kuussa, se on sivan-kuussa, sen kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä, ja kirjoitettiin, aivan niin kuin Mordokai käski, määräys juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan, Intiasta Etiopiaan saakka, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä; myös juutalaisille heidän kirjoituksellaan ja kielellään.
10Hän kirjoitutti kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi kuninkaan sinettisormuksella. Ja hän lähetti ratsulähettien mukana, jotka ratsastivat tammatarhoissa kasvatetuilla hovin hevosilla, kirjeet:
11että kuningas sallii juutalaisten jokaisessa kaupungissa, missä heitä onkin, kokoontua puolustamaan henkeään hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla kansan ja maakunnan kaiken aseväen, joka heitä ahdistaa, sekä myös lapset ja naiset, ja ryöstämään, mitä heiltä on saatavana saalista,
12samana päivänä kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa, kahdennentoista kuun, se on adar-kuun, kolmantenatoista päivänä.
13Kirjeen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa, tiedoksi kaikille kansoille, ja että juutalaiset olisivat valmiit sinä päivänä kostamaan vihollisilleen.
14Hovin hevosilla ratsastavat lähetit lähtivät kuninkaan käskystä kiireesti ja nopeasti matkaan kohta, kun laki oli annettu Susan linnassa.
15Mutta Mordokai lähti kuninkaan luota puettuna kuninkaalliseen sinivalkoiseen pellavapukuun, ja hänellä oli suuri kultakruunu ja viitta, tehty valkoisesta pellavakankaasta ja purppuranpunaisesta kankaasta. Ja Susan kaupunki riemuitsi ja oli iloissaan.
16Juutalaisille oli tullut onni, ilo, riemu ja kunnia,
17ja jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlat. Ja paljon oli maan kansoista niitä, jotka kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät.