Job vastasi ja sanoi:
2"Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
3Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä. En minä ole teitä huonompi, ja kukapa ei näitä tietäisi?
4Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
5Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." –
7"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
8tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
9Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
10hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" –
11"Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruoan makua?"
12"Vanhuksilla on viisautta, ja pitkäikäisillä ymmärrystä." –
13"Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
14Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
15Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
16Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
17Hän vie neuvonantajat pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
18Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
19Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
20Hän hämmentää luotettavien puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
21Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
22Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
23Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
24Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
25He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."