Laulunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi. Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani huolen, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä hallitsen suuni kuin suitsilla, niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."
2Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
3Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
4Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
5Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niin kuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
6Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
7Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Toivoni on sinussa.
8Päästä minut kaikista synneistäni, äläkä pane minua hullujen pilkaksi.
9Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
10Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
11Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niin kuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
12Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun luonasi, vieras, niin kuin kaikki minun isänikin.
13Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.