Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.
2Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.
3Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.
4Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niin kuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.
5Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.
6Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.
7Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.
8Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.
9Herra, sinun edessäsi on kaikki minun kaipaukseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.
10Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo – sekin on minulta mennyt.
11Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
12Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
13Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutaan avaa.
14Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.
15Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.
16Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.
17Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;
18sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.
19Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,
20jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.
21Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.
22Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.