Laulunjohtajalle; lauletaan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
2Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, avukseni, Jumalaa, joka vie minun asiani päätökseen.
3Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun polkijani. Sela. Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.
4Minun sieluni on leijonien keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevien seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia, ja joiden kieli on terävä miekka.
5Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.
6Verkon he virittivät minun askelteni tielle, painoivat minun sieluni maahan, kaivoivat eteeni kuopan, mutta itse he siihen suistuivat. Sela.
7Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon laulaa ja soittaa.
8Herää, minun sieluni; herää, lyyra ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon.
9Herra, sinua minä kiitän kansojen joukossa, laulan sinun kiitostasi kansakuntien keskellä.
10Sillä sinun armosi ulottuu taivaisiin ja sinun uskollisuutesi pilviin saakka.
11Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja kunniasi yli kaiken maan.