Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5Tulkaa yksinkertaiset ymmärtäväisiksi, olkaa te tyhmät sydämeltänne ymmärtäväisiä.
6Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeaa, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12Minä, viisaus, asun yhdessä järkevyyden kanssa, olen löytänyt tiedon ja taidon.
13Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18Minun luonani on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeaa parempi.
20Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teiden keskikohtaa,
21antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22Herra omisti minut tiensä alussa, ennen hänen tekojaan, ennen aikojen alkua.
23Ikuisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, ennen kuin maata olikaan.
24Ennen kuin syvyyksiä oli, minä tulin esiin, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25Ennen kuin vuoret laskettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, tulin minä esiin,
26kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maailman tomujen alkuakaan.
27Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30silloin olin hänen rinnallaan mestarina, ilona päivästä päivään, riemuiten hänen edessään kaiken aikaa;
31riemuitsin hänen maailmassaan, ja ilonani olivat ihmislapset.
32Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä!
35Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielulleen; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."