Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästään.
2Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myös pöytänsä kattanut.
3Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
4"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
5"Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
6Hylätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." –
7Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itselleen häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
8Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
9Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
10Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. –
11"Sillä minun avullani päiväsi lisääntyvät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
12Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
13Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
14Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
15kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujaan suoraan eteenpäin:
16"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
17"Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista."
18Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.