"Minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Mihin on kääntynyt rakkaasi? Etsikäämme häntä yhdessä."
2"Rakkaani on mennyt alas puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan puutarhoissa ja liljoja poimimaan.
3Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä."
4"Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani, suloinen kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukot.
5Käännä pois silmäsi minusta, sillä ne kiehtovat minut. Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta.
6Sinun hampaasi ovat kuin lauma uuhia, pesusta nousseita, kaikilla kaksoset, ei yhtäkään karitsatonta.
7Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.
8Kuusikymmentä on kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria naisia ilman määrää:
9yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni, äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio. Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen onneaan, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä."
10"Kuka on neito, joka ylenee kuin aamunkoitto, kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste, pelottavana kuin sotajoukot?"
11"Pähkinätarhaan minä menin katselemaan laakson vihreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkivat granaattipuut.
12Aavistamattani asetti sieluni minut jalon kansani vaunuihin."
13"Palaa, palaa, sulemitar! Palaa, palaa, ihaillaksemme sinua!" "Miksi tahdotte katsella sulemitarta, kuin Mahanaimin tanssia?"