"Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät.
2Sinun povesi on pyöreä malja, josta sekoitettu viini älköön puuttuko; sinun uumasi on vehnäkasa, liljojen ympäröimä.
3Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoset.
4Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskokseen päin.
5Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu."
6"Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! –
7Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niin kuin rypäleet.
8Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niin kuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenoiden tuoksu.
9Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!
10Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."
11"Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.
12Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut. Siellä annan sinulle rakkauteni.
13Lemmenmarjat tuoksuvat, ja oviemme edessä kasvavat kaikenlaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."