Ennustus Damaskoksesta. Katso, Damaskos poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.
2Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään pelottelematta.
3Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskokselta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niin kuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.
4Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.
5Ja käy niin kuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niin kuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.
6Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.
7Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,
8eikä hän luo katsettaan alttareihin, omien kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.
9Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niin kuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.
10Sillä sinä unohdit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Siksi sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;
11istuttamispäivänä sinä saat ne kasvamaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan – mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.
12Voi paljojen kansojen pauhua – ne pauhaavat, niin kuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa – ne kohisevat, niin kuin valtavat vedet kohisevat!
13Kansakunnat kohisevat, niin kuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkotetaan niin kuin akanat tuulessa vuorilla, niin kuin lentävät lehdet rajuilmassa.
14Katso, illalla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjiemme osa ja ryöstäjiemme arpa.