"Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaat Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle."
2Ja niin kuin pakenevat linnut, säikytetty pesue, ovat Moabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.
3"Anna neuvo, käy välittämään, tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää, kätke karkotetut, älä ilmaise pakenevia.
4Salli minun karkotettujeni asua luonasi, ole Moabille suojana hävittäjää vastaan. Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa, ja polkija on maasta poissa;
5ja valtaistuin vahvistetaan laupeudella, ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa tuomari, joka harrastaa oikeutta ja ahkeroi vanhurskautta."
6"Me olemme kuulleet Moabin ylpeilyn, tuon ylen korskean, hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa, hänen väärät puheensa."
7Siksi Moab Moabille valittaa, kaikki he valittavat; Kir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette, ratki murtuneina.
8Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat, Sibman viiniköynnökset; niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita, ne ulottuivat Jaeseriin asti, harhailivat halki erämaan, niiden vesat levisivät, menivät yli meren.
9Siksi minä itken Jaeserin kanssa, itken Sibman viiniköynnöksiä, kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale, sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskeen on kajahtanut sotahuuto.
10Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta, viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella; ei poljeta viiniä viinikuurnissa. "Minä olen vaientanut ilohuudon."
11Siksi värisee minun sisimpäni Moabin tähden niin kuin kannel, minun sydämeni Kir-Hereksen tähden.
12Ja vaikka Moab kuinka astuisi uhrikukkulalle ja sillä itsensä uuvuttaisi ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan, ei se häntä auta.
13Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Moabille.
14Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennen kuin kolme vuotta on kulunut – kolme palkkalaisen vuotta – painuu halvaksi Moabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.