Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat.
2Ja niin kuin kansan käy, niin papinkin, niin kuin orjan, niin hänen herransa, niin kuin orjattaren, niin hänen emäntänsä, niin kuin ostajan, niin myyjän, niin kuin lainanottajan, niin lainanantajan, niin kuin velallisen, niin velkojankin.
3Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut.
4Maa murehtii ja lakastuu, maailma nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät.
5Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hylänneet ikuisen liiton.
6Siksi kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystään kärsivät; siksi maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.
7Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilomieliset huokaavat.
8Loppunut on tamburiinien riemu, lakannut remuavien melu, loppunut kanteleiden riemu.
9Ei laulaen viiniä juoda, väkijuoma käy karvaaksi juojilleen.
10Kukistettu on autio kaupunki, joka talo teljetty, sisään pääsemätön.
11Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut.
12Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty.
13Sillä niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.
14Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:
15"Siksi kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä."
16Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: "Ihana on vanhurskaan osa!" Mutta minä sanon: "Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua: ryöstäjät ryöstävät, raastaen ryöstäjät ryöstävät!"
17Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas.
18Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden ikkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät.
19Maa murskaksi musertuu, maa halkeaa ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.
20Maa hoippuu ja hoipertelee niin kuin juopunut, huojuu niin kuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen kapina, se kaatuu eikä enää nouse.
21Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä.
22Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.
23Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.