Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun suunnitelmasi kaukaisilta ajoilta ovat todet ja vakaat.
2Sillä sinä olet tehnyt kaupungin kiviröykkiöksi, varustetun kaupungin raunioiksi; muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta, ei sitä ikinä enää rakenneta.
3Siksi sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten pakanoiden kaupunki sinua pelkää.
4Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossaan, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan.
5Niin kuin helteen kuivassa maassa, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niin kuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.
6Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot kirkastetuista viineistä, ydinrasvasta, viineistä, jotka on puhdistettu kirkkaiksi.
7Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.
8Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.
9Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi."
10Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Moab tallataan siihen paikkaansa, niin kuin oljet tallautuvat lantaveteen.
11Ja hän haroo siinä käsiään, niin kuin uija haroo uidessaan, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä sekä hänen kättensä rimpuilut.
12Sinun korkeiden muuriesi varustukset hän kukistaa, painaa alas, syöksee maahan, tomuun asti.