Sinä päivänä Herra käy rankaisemaan kovalla, suurella ja väkevällä miekallaan Leviatania, pakenevaa käärmettä, ja Leviatania, kiemurtelevaa käärmettä, ja hän surmaa meressä olevan lohikäärmeen.
2Sinä päivänä sanotaan: "On viinitarha, tulisen viinin tarha; laulakaa siitä:
3'Minä, Herra, olen sen vartija. Säännöllisesti minä sitä kastelen. Minä vartioin sitä öin ja päivin, ettei kukaan sitä vahingoittaisi.
4Vihaa minussa ei ole. Kuka toisi minua vastaan orjantappuraa ja ohdaketta taisteluun? Minä astuisin niitä vastaan, polttaisin ne kaikki yhdessä.
5Tai ottakoon turvakseen minun linnoitukseni, tehköön rauhan kanssani – kyllä, tehköön rauhan kanssani.'"
6Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maailman hedelmällään.
7Löikö hän sitä, niin kuin sen lyöjät lyötiin, tapettiinko se, niin kuin sen tappajat tapettiin?
8Karkottamalla sen, lähettämällä sen pois sinä sitä rankaisit. Hän pyyhkäisi sen pois kovalla myrskyllään itätuulen päivänä.
9Siksi sovitetaan Jaakobin pahat teot sillä, ja se on hänen syntiensä poistamisen täysi hedelmä, että hän tekee kaikki alttarikivet rikottujen kalkkikivien kaltaisiksi: eivät kohoa enää asera-karsikot eivätkä auringonpatsaat.
10Sillä varustettu kaupunki on autio, se on hylätty maja, jätetty tyhjäksi kuin erämaa. Siellä vasikat käyvät laitumella, siellä makailevat ja kaluavat sieltä vesat kaikki.
11Ja kun oksat kuivuvat, niin ne taitetaan; naiset tulevat ja tekevät niillä tulta. Sillä se ei ole ymmärtäväistä kansaa; siksi sen tekijä ei sitä armahda, sen Luoja ei sitä sääli.
12Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan, Eufrat-virrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen.
13Sinä päivänä puhalletaan suureen pasuunaan, ja Assurin maahan hävinneet ja Egyptin maahan karkotetut tulevat ja kumartavat Herraa Pyhällä vuorella Jerusalemissa.