Voi Efraimin juopuneiden ylvästä kruunua ja sen kunnian loisteen kuihtuvaa kukkaa, joka on kukkulan laella, viinistä päihtyneiden lihavan laakson keskellä!
2Katso, Herralta tulee hän, joka on väkevä ja voimallinen, niin kuin raesade, rajumyrsky. Niin kuin rankkasade, väkevien tulvavetten kuohu, hän voimalla maahan kaataa.
3Jalkoihin tallataan Efraimin juopuneiden ylväs kruunu.
4Ja sen kunnian loisteen kuihtuvan kukan, joka on kukkulan laella, lihavan laakson keskellä, käy niin kuin varhaisviikunan ennen kesää: kuka vain sen näkee, tuskin se on hänen kourassaan, niin hän sen jo nielaisee.
5Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva loistava kruunu ja kunnian seppele kansansa jäännökselle
6ja oikeuden henki sille, joka oikeutta istuu, ja väkevyys niille, jotka torjuvat hyökkäyksen takaisin porttia kohden.
7Ja nämäkin horjuvat viinistä ja hoipertelevat väkijuomasta. Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta; he ovat sekaisin viinistä, hoipertelevat väkijuomasta. He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa.
8Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät – ei puhdasta paikkaa!
9"Ketä hän opettaa ymmärrykseen, ja kenelle hän selittää sanoman? Niillekö, jotka on vasta vieroitettu maidosta, jotka on irrotettu rinnoista?
10Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, vähän siellä, vähän täällä!" –
11Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle,
12hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.
13Niinpä on Herran sana oleva heille: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä", niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.
14Siksi kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa.
15Koska te sanotte: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" –
16siksi, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.
17Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi, ja rakeet hävittävät valheturvan, ja vedet huuhtovat pois piilopaikan.
18Teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhkäistään pois, ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa ei kestä; kun vitsaus tulee niin kuin tulva, niin se teidät maahan tallaa.
19Niin usein kuin se tulee, tempaa se teidät valtaansa, sillä aamu aamulta se tulee, tulee päivällä ja yöllä: ja pelkkä sanoman kuuleminen aiheuttaa kauhua.
20Sillä vuode on oleva liian lyhyt ojentautua ja peitto liian kaita kääriytyä.
21Sillä Herra nousee niin kuin Perasimin vuorella, hän kiivastuu niin kuin Gibeonin laaksossa tehdäkseen työnsä, oudon työnsä, ja toimittaakseen tekonsa, kumman tekonsa.
22Älkää siis pilkatko, etteivät teidän siteenne vielä kiristyisi; sillä Herralta Sebaotilta minä olen kuullut hävitys- ja tuomiopäätöksen, joka on kohtaava kaikkea maata.
23Kuunnelkaa ja kuulkaa minun ääntäni, tarkatkaa ja kuulkaa minun sanojani.
24Ainako kyntäjä vain kyntää, kun olisi kylväminen, ainako vakoaa ja äestää maataan?
25Eikö niin: kun hän on tasoittanut sen pinnan, hän kylvää mustaa kuminaa, sirottelee höystekuminaa, panee vehnänjyvät riviin, ohran omaan paikkaansa ja spelttiä vierelle?
26Hänen Jumalansa on neuvonut hänelle oikean tavan ja opettaa häntä.
27Sillä ei mustaa kuminaa puida puimaäkeellä eikä puimajyrän tela pyöri höystekuminan yli, vaan musta kumina lyödään irti sauvalla ja höystekumina vitsalla.
28Puidaanko leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan loputtomiin pui eikä aina aja sen päällitse puimajyrällään ja hevosillaan; ei sitä murskaksi puida.
29Tämäkin on tullut Herralta Sebaotilta; hänen neuvonsa on ihmeellinen ja ymmärryksensä ylen suuri.