Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hänen luotaan ja joutuu toisen miehen vaimoksi, palaisiko hän enää hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta sinä olet harjoittanut haureutta monen rakastajan kanssa, mutta palaa minun luokseni, sanoo Herra.
2Nosta silmäsi kukkuloihin ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teiden vieressä sinä istuit heitä odotellen, niin kuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan haureellisella menollasi ja pahuudellasi.
3Sadekuurot tyrehtyivät, kevätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahtonut hävetä.
4Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: "Isäni! – Sinä olet nuoruuteni ystävä! –
5Pitääkö hän vihaa ikuisesti, kantaako hän sitä ainiaan?" Katso, näin sinä puhut, mutta sinä teet pahaa, ja siihen sinä pystyt.
6Ja Herra sanoi minulle kuningas Josian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien vihreiden puiden alla ja harjoitti siellä haureutta.
7Ja minä sanoin sen jälkeen, kun hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaa minun luokseni.' Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen.
8Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, pelännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin.
9Ja haureutensa huudolla hän saastutti maan, ja hän teki aviorikoksen kiven ja puun kanssa.
10Ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, ei palannut minun luokseni kaikesta sydämestään, vaan petollisesti, sanoo Herra."
11Ja Herra sanoi minulle: "Luopiovaimo Israel on osoittautunut vanhurskaammaksi kuin Juuda, tuo uskoton.
12Mene ja julista nämä sanat pohjoiseen päin ja sano: Palaa, sinä luopiovaimo Israel, sanoo Herra; minä en enää synkistä teille kasvojani, sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa ikuisesti.
13Ainoastaan tunne rikoksesi, että olet luopunut Herrasta, Jumalastasi, ja juossut sinne ja tänne vieraiden jumalien luokse, kaikkien vihreiden puiden alle, ettekä ole kuulleet minun ääntäni, sanoo Herra.
14Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
15Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla.
16Ja kun te lisäännytte ja tulette hedelmällisiksi maassa niinä päivinä, sanoo Herra, niin ei enää puhuta Herran liitonarkista, se ei enää ajatukseen astu, eikä sitä enää muisteta; ei sitä enää kaivata, eikä sellaista enää tehdä.
17Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa.
18Niinä päivinä on Juudan heimo kulkeva Israelin heimon kanssa, ja he tulevat yhdessä pohjoisesta maasta siihen maahan, jonka minä annoin teidän isillenne perinnöksi.
19Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
20Mutta niin kuin vaimo on uskoton puolisolleen, niin olette te, Israelin heimo, olleet uskottomat minulle, sanoo Herra.
21Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.
22Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." – "Katso, me tulemme sinun luoksesi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.
23Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus.
24Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja nautansa, poikansa ja tyttärensä.
25Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä."