"Jos sinä käännyt, Israel", sanoo Herra, "niin käänny minun luokseni; ja jos sinä poistat iljetyksesi minun kasvojeni edestä, etkä harhaile;
2ja sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää' uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti, niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä, ja hän on heidän kerskauksensa."
3Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: "Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkääkä kylväkö orjantappuroiden sekaan.
4Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.
5Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa, kuuluttakaa ja sanokaa: Puhaltakaa pasuunaan kautta maan; huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa: 'Kokoontukaa, ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin.'
6Nostakaa lippu Siionia kohti, paetkaa pysähtymättä; sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen.
7Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen tuhoaja on lähtenyt liikkeelle, lähtenyt asuinpaikastaan, tekemään sinun maasi autioksi: sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.
8Siksi kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
9Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.
10Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."
11Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti – ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi.
12Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.
13Katso, hän nousee niin kuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!
14Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi väärät ajatuksesi?
15Sillä kuule! Sanansaattaja Danista, onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!
16Kehottakaa kansoja. Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan: "Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan."
17Niin kuin pellon vartijat he piirittävät sitä yltympäri, koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra.
18Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: tämän saat pahuudestasi; niin, se on katkeraa, niin, se koskee sydämeesi asti.
19Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita! Sydämeni hakkaa; en voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon.
20Hävitys tulee hävityksen päälle, sillä koko maa on tuhottu; äkisti on minun majani tuhottu, silmänräpäyksessä minun telttani.
21Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua, kuulla pasuunan ääntä?
22Sillä minun kansani on hullu; eivät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä; he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.
23Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.
24Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat.
25Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.
26Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.
27Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua tee.
28Siksi maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin, sillä minä olen puhunut, olen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräydy.
29Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki; he menevät metsäntiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki on hylätty, eikä niissä kukaan asu.
30Ja sinä tuhon oma, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, kun koristaudut kultakoristeilla, kun suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itsesi kaunistat. Rakastajat ovat hylänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi.
31Sillä minä kuulen huudon, niin kuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, niin kuin ensisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon; hän vaikeroi, levittää kätensä: "Voi minua, minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!"