Moabia vastaan. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Voi Neboa, sillä se on hävitetty! Häpeään joutunut, valloitettu on Kirjataim, häpeään joutunut, kauhistunut on linnoitus.
2Mennyt on Moabin maine, Hesbonissa hankitaan sille pahaa: 'Tulkaa, hävittäkäämme se kansojen luvusta.' Myös sinä, Madmena, kukistut, miekka on sinun kintereilläsi.
3Kuule! Huuto Horonaimista! Tuho ja suuri hävitys!
4Hävitetty on Moab, sen pienokaisten parku kuuluu.
5Luhitin solatietä noustaan itkien, Horonaimin rinteeltä kuuluu tuskan huuto hävityksen tähden.
6Paetkaa, pelastakaa henkenne ja olkaa kuin alaston puu erämaassa.
7Sillä koska sinä turvaat omiin töihisi ja aarteisiisi, niin sinutkin valloitetaan, ja Kemos lähtee pakkosiirtolaisuuteen ja hänen pappinsa ja ruhtinaansa hänen kanssaan.
8Hävittäjä tulee jokaiseen kaupunkiin, ei pelastu yksikään kaupunki; laakso hävitetään ja tasanko tuhotaan, niin kuin Herra on puhunut.
9Antakaa siivet Moabille, sillä lentämällä on hänen lähdettävä pois. Hänen kaupunkinsa tulevat autioiksi, niin ettei niissä yhtään asukasta ole.
10Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.
11Suruttomana on Moab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Siksi siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut.
12Siksi, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän sille viininlaskijat, jotka sen laskevat ja tyhjentävät sen astiat ja rikkovat sen leilit.
13Ja Moab joutuu häpeään Kemoksen tähden, niin kuin Israelin heimo joutui häpeään Betelin tähden, johon se turvasi.
14Kuinka te sanotte: 'Me olemme sankareita ja aimomiehiä taisteluun'?
15Moab hävitetään, sen kaupunkeihin hyökätään, ja sen valionuorukaiset vaipuvat teurastettaviksi, sanoo kuningas – Herra Sebaot on hänen nimensä.
16Lähellä, tulossa on Moabin turmio, sen onnettomuus kiiruhtaa kovin.
17Surkutelkaa sitä, kaikki sen naapurit, kaikki, jotka tunnette sen nimen. Sanokaa: 'Voi, kuinka onkaan murrettu voiman valtikka, kunnian sauva!'
18Astu alas kunniasta ja istu janoiseen erämaahan, sinä valtiatar, tytär Dibon; sillä Moabin hävittäjä hyökkää sinun kimppuusi, kukistaa sinun linnoituksesi.
19Seiso tiellä ja tähystele, sinä Aroerin asukas; kysy pakolaisilta ja pelastuneilta, sano: 'Mitä on tapahtunut?'
20Häpeään on joutunut Moab, sillä se on kukistettu. Valittakaa ja huutakaa, julistakaa Arnonin äyräillä, että Moab on hävitetty.
21Tuomio on tullut tasangon maalle, Holonille, Jahasalle ja Mefaatille,
22Dibonille, Nebolle ja Bet-Diblataimille,
23Kirjataimille, Bet-Gaamulille ja Bet-Meonille,
24Kerijotille, Bosralle ja kaikille Moabin maan kaupungeille, kaukaisille ja läheisille.
25Katkaistu on Moabin sarvi ja murskattu hänen käsivartensa, sanoo Herra.
26Juovuttakaa hänet, sillä hän on ylpeillyt Herraa vastaan, niin että Moab suistuu omaan oksennukseensa ja tulee nauruksi hänkin.
27Vai eikö Israel ollut sinulle nauruksi? Onko hänet tavattu varasten joukosta, koska sinä, milloin vain hänestä puhuit, pudistit päätäsi?
28Jättäkää kaupungit ja asukaa kallioilla, te Moabin asukkaat, ja olkaa kuin kyyhkynen, joka tekee pesänsä ammottavan kuilun taakse.
29Me olemme kuulleet Moabin ylpeilyn, tuon ylen ylpeän, hänen korskeutensa, ylpeilynsä ja kopeilunsa ja hänen sydämensä pöyhkeyden.
30Minä tunnen, sanoo Herra, hänen vihansa ja hänen väärät puheensa; väärin he ovat tehneet.
31Siksi minä valitan Moabin tähden, koko Moabin tähden minä huudan; Kir-Hereksen miesten tähden huokaillaan.
32Enemmän kuin Jaeser itkee, itken minä sinua, Sibman viinipuu; sinun köynnöksesi menivät yli meren, ulottuivat Jaeserin mereen asti. Sinun hedelmän- ja viininkorjuusi keskeen on hävittäjä hyökännyt.
33Ilo ja riemu on tauonnut hedelmätarhoista ja Moabin maasta. Viinin minä olen lopettanut viinikuurnista; ei poljeta enää viiniä ilohuudoin, ilohuuto ei ole enää ilohuuto.
34Hesbonin parku kuuluu Elaleen, Jahasaan asti, he antavat äänensä kuulua Soarista Horonaimiin, Eglat-Selisijaan asti, sillä Nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi.
35Minä lopetan Moabista, sanoo Herra, kukkuloilla-uhraajat, ne, jotka polttavat uhreja jumalilleen.
36Siksi minun sydämeni huokaa Moabia kuin surmattuja, minun sydämeni huokaa Kir-Hereksen miehiä kuin huilut, sillä mennyttä on heidän hankkimansa säästö.
37Kaikki päät on paljaiksi ajeltu ja kaikki parrat leikattu, kaikissa käsissä viiltelyjälkiä, ja lanteilla säkkipuku.
38Kaikilla Moabin katoilla ja toreilla on pelkkää valitusta, sillä minä olen murskannut Moabin kuin kelpaamattoman astian, sanoo Herra.
39Kuinka se on kauhuissaan! Valittakaa! Kuinka Moab kääntyikään selin ja häpesi! Moab on tullut nauruksi ja kauhuksi kaikille naapureilleen.
40Sillä näin sanoo Herra: Katso, kotkan kaltainen liitää siivet levällään Moabia kohti.
41Kerijot valloitetaan ja vuorilinnoitukset vallataan; sinä päivänä on Moabin sankarien sydän niin kuin synnytystuskissa olevan naisen sydän.
42Ja Moab hävitetään kansojen luvusta, sillä se on ylpeillyt Herraa vastaan.
43Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä Moabin asukas, sanoo Herra.
44Joka pakenee kauhua, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan; sillä minä tuotan Moabille heidän rangaistusvuotensa, sanoo Herra.
45Hesbonin varjossa seisovat pakolaiset voimaa vailla. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Sihonin vaiheilta; ja se kulutti Moabin ohimon ja melskeen miesten päälaen.
46Voi sinua, Moab! Hukkunut on Kemoksen kansa, sillä sinun poikasi on vangeiksi otettu ja tyttäresi viety vankeuteen.
47Mutta minä käännän Moabin kohtalon aikojen lopulla, sanoo Herra." Tähän asti Moabin tuomiosta.