Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioi varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa kaikki voimasi.
2Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden niin kuin myös Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet niiden viiniköynnökset.
3Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, urhot purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen varustautumispäivänään, ja sypressikeihäät heiluvat.
4Vaunut hurjastelevat kaduilla, syöksyvät sinne tänne toreilla. Ne näyttävät kuin soihduilta ja kiitävät kuin salamat.
5Hän muistaa ylhäisensä. Ne tulevat niin, että kaatuilevat, kiiruhtavat sen muurille. Mutta suojakatos on pantu kuntoon.
6Virranpuoleiset portit on aukaistu, palatsi menehtyy pelkoon.
7Päätös on tullut: se on paljastettu, viety pois; ja sen orjattaret huokailevat, kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.
8Ninive on ollut kuin vesiallas muinaisista ajoista asti, mutta nyt he pakenevat! – "Seis! Paikoillanne!" Eikä yksikään käänny.
9Ryöstäkää hopeaa, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, ylen paljon kaikenlaisia kalliita esineitä. –
10Tyhjänä kaikki, typötyhjänä, hävitettynä! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.
11Missä on nyt leijonien tyyssija, nuorten leijonien syöntipaikka, jossa leijona käyskenteli, naarasleijona ja leijonanpentu, kenenkään pelottelematta?
12Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonilleen, täytti luolansa saaliilla ja tyyssijansa raatelemallaan.
13Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, poltan savuksi sinun sotavaunusi, ja sinun nuoret leijonasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä sinun raatelusi, eikä kuulla enää sinun sanansaattajiesi ääntä.