Voi verikaupunkia, joka on kokonaan valhetta, täynnä ryöstöä – ei lopu saalis!
2Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset laukkaavat, vaunut hyppivät,
3ratsuväki hyökkää, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Paljon kaatuneita, läjittäin ruumiita, loputtomiin kuolleita – heidän ruumiisiinsa kompastellaan.
4Kaikki tämä porton suuren haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan, sukukunnat velhouksillaan.
5Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan sinun liepeesi kasvojesi yli ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi, valtakunnille sinun häpeäsi.
6Ja minä viskaan likaa sinun päällesi, häpäisen sinut ja asetan sinut kaikkien katseltavaksi.
7Ja kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Ninive! Kuka sitä surkuttelisi, mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"
8Oletko sinä parempi, kuin oli No-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen ääressä, vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?
9Sen väkevyytenä oli Etiopia ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Put ja libyalaiset.
10Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.
11Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihollisen uhatessa.
12Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun.
13Katso, sotaväkesi, mikä sinulla on, on naisia. Sinun maasi portit ovat selkoselällään sinun vihollisillesi. Tuli kuluttaa sinun salpasi.
14Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin.
15Siinä on tuli sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava, se on syövä sinut niin kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.
16Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet: syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.
17Sinulla on ennusmiehiä kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu aidoille kylmänä päivänä; kun aurinko on noussut, ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.
18Sinun paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, sinun ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa.
19Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, paukuttavat sinulle käsiään. Sillä ketä ei olisi alituiseen kohdannut sinun pahuutesi?