Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betsfageen Öljymäelle, niin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta
2ja sanoi heille: "Menkää edessänne olevaan kylään, niin te löydätte heti kytketyn aasintamman ja varsan sen kanssa. Päästäkää ne ja tuokaa minulle.
3Jos joku sanoo teille jotain, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä', ja heti hän lähettää ne."
4Mutta tämä kaikki tapahtui, jotta täyttyisi se, mitä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:
5"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle, nöyränä ja ratsastaen aasilla – varsalla, työaasin varsalla.'"
6Niin opetuslapset menivät ja tekivät niin kuin Jeesus heitä käski.
7He toivat aasintamman ja varsan ja panivat vaatteensa varsan selkään, ja hän istuutui niiden päälle.
8Suurin osa kansaa levitti vaatteensa tielle, ja toiset katkoivat puista oksia ja levittivät niitä tielle.
9Ja kansanjoukot, jotka kulkivat edellä ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna Daavidin Pojalle! Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"
10Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki joutui kuohuksiin ja sanoi: "Kuka tämä on?"
11Niin kansa sanoi: "Tämä on profeetta Jeesus, se, joka on Galilean Nasaretista."
12Sitten Jeesus meni Jumalan pyhäkköön. Ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet.
13Ja hän sanoi heille: "On kirjoitettu: Minun huonettani on kutsuttava rukoushuoneeksi, mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
14Hänen luokseen pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
15Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet joita hän teki, ja lapset jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin Pojalle", ylipapit ja kirjanoppineet suuttuivat
16ja sanoivat hänelle: "Kuuletko mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus vastasi heille: "Kuulen. Ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"
17Hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.
18Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, hänen oli nälkä.
19Nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä. Niin hän sanoi sille: "Älköön sinusta enää koskaan hedelmää kasvako." Ja viikunapuu kuivettui heti.
20Kun opetuslapset tämän näkivät, he ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin pian kuivettui?"
21Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa ettekä epäile, ette ainoastaan tee sitä, mitä tapahtui viikunapuulle, vaan myös, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.
22Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa uskoen, te saatte."
23Kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luokseen ja sanoivat: "Millä vallalla sinä teet näitä? Kuka antoi sinulle tämän vallan?"
24Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Jos te sen minulle kerrotte, niin minäkin kerron teille, millä vallalla minä näitä teen.
25Mistä Johanneksen kaste oli lähtöisin? Taivaasta vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
26Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin pelkäämme kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."
27Sitten he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Niin hänkin sanoi heille: "Minäkään en sano teille, millä vallalla minä näitä teen."
28"Mutta mitä arvelette? Miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani.'
29Hän vastasi ja sanoi: 'En tahdo.' Mutta jälkeenpäin hän muutti mielensä ja meni.
30Sitten hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi: Minä menen, herra, mutta ei mennyt.
31Kumpi näistä kahdesta teki isän tahdon?" He vastasivat hänelle: "Ensimmäinen." Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: veronkantajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
32Sillä Johannes tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta veronkantajat ja portot uskoivat häntä. Ja vaikka te sen näitte, ette jälkeenpäinkään muuttaneet mieltänne, niin että olisitte häntä uskoneet.
33Kuulkaa toinen vertaus: Oli muuan isäntä, joka istutti viinitarhan, pani aidan sen ympärille, kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
34Kun hedelmien aika lähestyi, hän lähetti palvelijoitaan viinitarhurien luo hakemaan hänelle kuuluvat hedelmät.
35Silloin viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa, minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.
36Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset, ja näille he tekivät samoin.
37Viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kunnioittavat.'
38Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, he puhuivat keskenään: 'Tämä on perillinen. Tulkaa, tappakaamme hänet ja ottakaamme haltuumme hänen perintönsä.'
39He ottivat hänet kiinni, heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat.
40Kun siis viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?"
41He vastasivat hänelle: "Pahat hän pahoin tuhoaa, ja viinitarhan hän vuokraa toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallaan."
42Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme'?
43Siksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.
44Ja joka kaatuu tähän kiveen, hän ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, hänet se murskaa."
45Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, he ymmärsivät, että hän puhui heistä.
46He tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansanjoukkoja, koska ne pitivät häntä profeettana.