Kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Betsfageen ja Betaniaan, Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan
2ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on teitä vastapäätä. Heti sinne mentyänne löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen ole koskaan istunut. Päästäkää se ja tuokaa tänne.
3Jos joku sanoo teille: 'Miksi te teette tämän?' sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä', ja heti hän lähettää sen tänne."
4Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.
5Jotkut siellä seisovista sanoivat heille: "Mitä te teette, kun päästätte varsan?"
6He sanoivat heille niin kuin Jeesus oli käskenyt. Silloin he antoivat heidän mennä.
7Niin he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istuutui sen selkään.
8Monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset katkoivat puista lehviä ja levittivät niitä tielle.
9Sekä ne, jotka kulkivat edellä, että ne, jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
10Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!"
11Ja Jeesus meni Jerusalemiin ja pyhäkköön. Katseltuaan kaikkea ympärillään – koska oli jo myöhä – hän lähti Betaniaan niiden kahdentoista kanssa.
12Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, hänen tuli nälkä.
13Kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, hän meni katsomaan, löytäisikö ehkä siitä jotain. Tultuaan sen luo hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunoiden aika.
14Niin Jeesus lausui ja sanoi sille: "Älköön sinusta enää kukaan koskaan hedelmää syökö." Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.
15Sitten he tulivat Jerusalemiin. Jeesus meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä. Hän kaatoi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet,
16eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.
17Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
18Kirjanoppineet ja ylipapit kuulivat sen ja miettivät, miten surmata hänet. He näet pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestaan.
19Illan tultua hän meni kaupungin ulkopuolelle.
20Kun he varhain aamulla kulkivat ohi, he näkivät viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.
21Niin Pietari muisti ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut."
22Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.
23Sillä totisesti minä sanon teille: joka sanoo tälle vuorelle: "Kohoa ja heittäydy mereen", eikä epäile sydämessään vaan uskoo, että se, mitä hän sanoo, tapahtuu, hänelle tapahtuu, mitä tahansa hän sanoo.
24Sen tähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoillen anotte, uskokaa saavanne, niin se on teille tuleva.
25Ja kun te seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, jotta myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.
26Mutta ellette te anna anteeksi, ei teidän Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
27He tulivat taas Jerusalemiin. Kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luokseen
28ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"
29Mutta Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhden kysymyksen. Vastatkaa minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
30Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."
31Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
32Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" – He pelkäsivät kansaa, sillä kaikki pitivät Johannesta todella profeettana.
33Niin he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minäkään en sano teille, millä vallalla minä näitä teen."