Hän alkoi puhua heille vertauksin: "Mies istutti viinitarhan, pani sen ympärille aidan, kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin. Sitten hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
2Kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmää.
3Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois.
4Vielä hän lähetti heidän luokseen toisen palvelijan. Häntäkin he kivittivät ja löivät päähän ja lähettivät hänet matkaan.
5Vielä hän lähetti toisen, ja hänet he tappoivat, monia muita – toisia he pieksivät, toisia tappoivat.
6Niin hänellä oli vielä ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luokseen sanoen: 'Minun poikaani he kunnioittavat.'
7Mutta nuo viinitarhurit sanoivat keskenään: 'Tämä on perillinen. Tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö on oleva meidän.'
8Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät ulos viinitarhasta.
9Mitä viinitarhan herra nyt tekee? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille.
10Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.
11Herralta tämä on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme'?"
12Silloin he tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa. Sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut sen vertauksen heistä. Niin he jättivät hänet ja menivät pois.
13He lähettivät hänen luokseen muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla.
14Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totuudellinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista maksaa keisarille veroa vai ei?"
15Mutta hän tunsi heidän tekopyhyytensä ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa minulle denari nähtäväksi."
16Niin he toivat. Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He sanoivat hänelle: "Keisarin."
17Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Antakaa keisarin oma keisarille ja Jumalan oma Jumalalle." Ja he ihmettelivät häntä suuresti.
18Hänen luokseen tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ole ylösnousemusta. Ja he kysyivät häneltä sanoen:
19"Opettaja, Mooses on kirjoittanut meille: 'Jos jonkun veli kuolee jättäen jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lapsia, niin hänen veljensä ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.'
20Nyt oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä.
21Silloin toinen otti hänet ja kuoli eikä hänkään jättänyt jälkeläistä. Samoin kolmas.
22Ja ne seitsemän ottivat hänet eivätkä jättäneet jälkeläistä. Viimeisenä kaikista vaimokin kuoli.
23Kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän siis joutuu ylösnousemuksessa vaimoksi, sillä hän oli niiden seitsemän vaimona?"
24Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa?
25Sillä kun kuolleista noustaan, ei oteta vaimoa eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaissa.
26Mutta mitä tulee kuolleisiin, että he nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kuinka Jumala puhui hänelle orjantappurapensaasta sanoen: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'?
27Hän ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien Jumala. Kovin te siis eksytte."
28Silloin tuli hänen luokseen muuan kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelevan ja huomannut hänen vastanneen heille hyvin, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
29Jeesus vastasi hänelle: "Ensimmäinen kaikista käskyistä on: 'Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi,
30ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Tämä on ensimmäinen käsky.
31Toinen sen veroinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole näitä suurempaa muuta käskyä."
32Kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein opettaja sanoit totuuden mukaan, että yksi on Jumala, eikä ole toista kuin hän.
33Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään, kaikesta ymmärryksestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."
34Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtävästi, hän sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Eikä kukaan rohjennut enää kysyä häneltä.
35Opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui vielä ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika?
36Sanoihan Daavid itse Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä laitan sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'
37Daavid itse sanoo häntä siis Herraksi. Kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään.
38Ja hän sanoi heille opettaessaan: "Kavahtakaa kirjanoppineita, jotka tykkäävät käyskennellä pitkissä viitoissa ja vastaanottaa tervehtimisiä toreilla
39ja etummaisia istuimia synagogissa ja ensimmäisiä sijoja kutsuilla,
40noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi rukoilevat pitkään. He saavat sitä kovemman tuomion."
41Istuen vastapäätä uhriarkkua Jeesus katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon.
42Niin tuli muuan köyhä leski ja pani kaksi ropoa, mikä tekee yhden pennin.
43Hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille, että tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun.
44Sillä kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elantonsa."