Kun hän meni ulos pyhäköstä, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan hänelle: "Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!"
2Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä näet nämä suuret rakennukset. Ei varmasti jää kiveä kiven päälle, jota ei varmasti hajoteta."
3Kun hän istui Öljymäellä vastapäätä pyhäkköä, kysyivät Pietari ja Jaakob ja Johannes ja Andreas häneltä yksityisesti:
4"Sano meille, milloin nämä tapahtuvat ja mikä on merkki, kun kaikki nämä ovat tapahtumaisillaan."
5Niin Jeesus rupesi puhumaan heille ja sanoi: "Varokaa, ettei kukaan teitä eksytä.
6Sillä monet tulevat minun nimessäni sanoen: 'Minä olen', ja he eksyttävät monia.
7Ja kun te kuulette sodista ja huhuja sodista, älkää pelästykö. Sillä niin täytyy tapahtua, mutta loppu ei ole vielä.
8Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Tulee myös maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätiä ja levottomuuksia. Nämä ovat synnytystuskien alkua.
9Mutta pitäkää te varanne, sillä he luovuttavat teidät oikeusneuvostoihin, ja synagogissa teitä ruoskitaan. Ja te tulette seisomaan maaherrojen ja kuningasten edessä minun tähteni, todistukseksi heille.
10Mutta ensin on ilosanoma saarnattava kaikille kansoille.
11Kun he vievät teitä ja luovuttavat teidät, älkää etukäteen huolehtiko siitä, mitä puhuisitte, älkääkä valmistelko puhettanne, vaan puhukaa se, mikä teille sillä hetkellä annetaan. Sillä ette te puhu, vaan Pyhä Henki.
12Veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tappavat heidät.
13Ja te tulette kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
14Mutta kun näette hävityksen kauhistuksen, josta profeetta Daniel on puhunut seisovan missä ei tulisi – lukija tarkatkoon – silloin ne, jotka ovat Juudeassa, paetkoot vuorille;
15ja joka on katolla, älköön astuko alas huoneeseen älköönkä menkö noutamaan mitään kotoaan,
16ja joka on pellolla, älköön kääntykö takaisin noutamaan viittaansa.
17Voi raskaita ja imettäviä niinä päivinä!
18Mutta rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella.
19Sillä niinä päivinä on oleva ahdistus, jonka kaltaista ei ole koskaan ollut luomakunnan alusta, jonka Jumala loi, tähän asti eikä koskaan tule olemaan.
20Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei kukaan ihminen pelastuisi. Mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.
21Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus' tai: 'Katso, tuolla', älkää uskoko.
22Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin.
23Vaan olkaa te varuillanne. Katso, minä olen kaiken teille ennalta kertonut.
24Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan,
25ja taivaan tähdet putoavat ja taivaiden voimat järkkyvät.
26Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.
27Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmansuunnalta maan äärestä taivaan ääreen asti.
28Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, te tiedätte, että kesä on lähellä.
29Niin tekin, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.
30Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat.
31Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät totisesti katoa.
32Mutta siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä myöskään Poika vaan Isä.
33Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee.
34On niin kuin muille maille matkustaneen miehen. Hän jätti talonsa, antoi palvelijoilleen vallan ja kullekin oman tehtävänsä ja käski myös ovenvartijan valvoa.
35Valvokaa siis, sillä ette tiedä milloin talon herra tulee, iltamyöhällä vai keskiyöllä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla,
36ettei hän tullessaan yllättäen löytäisi teitä nukkumasta.
37Mutta minkä minä sanon teille, sen minä sanon kaikille: valvokaa!"