Jälleen hän alkoi opettaa järven luona. Ja hänen luokseen kokoontui suuri kansanjoukko, niin että hän astui veneeseen ja istui siinä järvellä. Mutta kaikki kansa oli maalla järven rannalla.
2Niin hän opetti heitä paljon vertauksin ja sanoi heille opettaessaan:
3"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.
4Tapahtui hänen kylväessään, että osa putosi tien viereen, ja taivaan linnut tulivat ja söivät sen.
5Osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljoa maata, ja pian se nousi oraalle, koska sillä ei ollut syvää maata.
6Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, se kuivettui.
7Osa putosi orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahduttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
8Mutta osa putosi hyvään maahan, ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä ja mikä sata jyvää."
9Ja hän sanoi heille: "Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon!"
10Mutta kun hän oli yksin, kysyivät ne kaksitoista ja ne, jotka olivat hänen ympärillään häneltä tätä vertausta.
11Niin hän sanoi heille: "Teidän on annettu ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,
12että he näkemällä näkisivät, eivätkä käsittäisi, ja kuulemalla kuulisivat eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi ja saisi syntejä anteeksi."
13Ja hän sanoi heille: "Ettekö ymmärrä tätä vertausta? Kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki vertaukset?
14Kylväjä kylvää sanan.
15Mutta nämä ovat ne tien varteen kylvetyt: kun he kuulevat sanan, heti tulee saatana ja vie pois sanan, joka on kylvetty heidän sydämiinsä.
16Ja nämä ovat samoin ne, jotka kylvettiin kallioiselle maalle: kun he kuulevat sanan, he ottavat sen heti ilolla vastaan,
17mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät vain hetken aikaa. Sitten, kun ahdistus tai vaino tulee sanan tähden, he heti lankeavat pois.
18Ja nämä ovat ne, jotka kylvettiin orjantappuroihin: ne, jotka kuulevat sanan,
19mutta tämän maailmanajan huolet, rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahduttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
20Nämä taas vastaavat niitä, jotka on kylvetty hyvään maahan, kuuntelevat sanaa ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmää, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää."
21Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua tuoda pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle, vaan siksi, että se pantaisiin lampunjalkaan?
22Sillä mikään ei ole salassa paitsi tullakseen ilmi, eikä mikään ole kätkettynä paitsi tullakseen julki.
23Jos kenellä on korvat kuulla, hän kuulkoon!"
24Ja hän sanoi heille: "Katsokaa tarkoin, miten te kuuntelette. Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, ja vieläpä lisätään teille, jotka kuuntelette.
25Sillä sille jolla on, sille annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."
26Vielä hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan,
27ja hän nukkuu ja nousee yötä päivää, ja siemen kasvaa ja tekee vartta, eikä hän tiedä miten.
28Sillä itsestään maa antaa sadon, ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.
29Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän heti sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut."
30Jälleen hän sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa, tai millä vertauksella sitä kuvaisimme?
31Se on niin kuin sinapinsiemen, joka maahan kylvettynä on vähäisin kaikista siemenistä maan päällä.
32Mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee kaikkia vihanneskasveja suuremmaksi ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä sen varjoon pesänsä."
33Monin tällaisin vertauksin hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuuntelemaan.
34Ja ilman vertausta hän ei puhunut heille, mutta yksityisesti hän selitti kaiken opetuslapsilleen.
35Sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle."
36Ja he jättivät kansanjoukon, ottivat hänet mukaansa, niin kuin hän oli, veneessä. Ja muitakin veneitä oli hänen kanssaan.
37Niin nousi ankara myrskytuuli, ja aallot vyöryivät veneeseen, niin että se jo täyttyi.
38Mutta hän itse oli veneen perässä nukkuen päänalusta vasten. Niin he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
39Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Niin tuuli asettui ja tuli aivan tyyni.
40Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelokkaita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"
41Ja he joutuivat suuren pelon valtaan ja sanoivat toisilleen: "Kuka tämä oikein on, kun sekä tuuli että järvi häntä tottelevat?"