Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.
2Sapatin tultua hän alkoi opettaa synagogassa. Ja monet hämmästyivät häntä kuunnellessaan ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä? Ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu, että niin suuria voimatekojakin tapahtuu hänen kättensä kautta?
3Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin, Josen, Juudaksen ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän keskellämme?" Ja he loukkaantuivat häneen.
4Niin Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu paitsi kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kotonaan."
5Eikä hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
6Hän ihmetteli heidän epäuskoaan. Ja hän kierteli ympäröivissä kylissä ja opetti.
7Hän kutsui luokseen ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain. Ja hän antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
8Hän kielsi heitä ottamasta matkaan muuta kuin ainoastaan sauvan – ei laukkua, ei leipää, ei rahaa vyöhön,
9kuitenkin sandaalit jalkaan sidottuina – eivätkä he saaneet pukea kahta ihokasta ylleen.
10Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, majailkaa siinä, kunnes lähdette sieltä."
11Ketkä tahansa eivät ota teitä vastaan eivätkä kuuntele teitä, sieltä lähtekää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran on tuomiopäivänä helpompi kuin sen kaupungin."
12Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
13Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
14Kuningas Herodes kuuli hänestä – sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi – ja hän sanoi: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja siksi nämä voimat vaikuttavat hänessä."
15Toiset sanoivat: "Hän on Elia." Toiset taas sanoivat: "Hän on profeetta, niin kuin joku profeetoista."
16Mutta kun Herodes kuuli tämän, hän sanoi: "Hän on Johannes, jonka minä mestautin. Hän on noussut kuolleista."
17Sillä Herodes oli itse lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen ja oli kahlehtinut hänet vankilaan veljensä Filippuksen vaimon Herodiaan tähden. Sillä hän oli nainut hänet.
18Johannes oli näet sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa."
19Niin Herodias nousi häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
20Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuuli häntä, hän laittoi monia asioita käytäntöön, ja kuunteli häntä mielellään.
21Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.
22Ja kun Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja miellytti Herodesta ja hänen pöytäkumppaneitaan, kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle."
23Ja hän vannoi hänelle: "Mitä tahansa minulta pyydät, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakunnastani."
24Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anoisin?" Tämä vastasi: "Johannes Kastajan päätä."
25Niin hän meni heti kiireesti sisälle kuninkaan luo ja pyysi sanoen: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään."
26Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi. Valansa ja pöytäkumppaneidensa tähden hän ei tahtonut torjua häntä.
27Ja kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. Niin hän meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa,
28toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.
29Kun hänen opetuslapsensa kuulivat sen, he tulivat, ottivat hänen ruumiinsa ja laittoivat sen hautaan.
30Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle kaiken, sekä mitä olivat tehneet että mitä olivat opettaneet.
31Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levätkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.
32Ja he menivät veneellä autioon paikkaan yksinäisyyteen.
33Mutta kansa näki heidän lähtevän, ja monet tunsivat hänet, ja riensivät sinne jalkaisin kokoon kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä ja kerääntyivät hänen luokseen.
34Kun Jeesus poistui veneestä, hän näki suuren kansanjoukon ja hänen kävi heitä sääli, koska he olivat niin kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän alkoi opettamaan heille monia asioita.
35Kun päivä oli jo pitkälle kulunut, hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on autio paikka, ja aika on jo myöhäinen."
36Päästä heidät menemään, jotta he lähtisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen leipiä, sillä heillä ei ole mitään syötävää."
37Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipiä kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"
38Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Saatuaan tietää he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."
39Ja hän käski heidän asettaa kaikki aterioimaan ruokakunnittain vihreälle nurmelle.
40Niin he laskeutuivat aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.
41Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen, lausui siunauksen ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myös ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
42Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi.
43Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä korillista, ja tähteet kaloista.
44Ja niitä jotka olivat syöneet leipiä oli noin viisituhatta miestä.
45Kohta hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edellä toiselle puolelle Betsaidaan, sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan.
46Hyvästeltyään heidät hän meni vuorelle rukoilemaan.
47Illan tultua vene oli keskellä järveä ja hän yksin maalla.
48Ja kun hän näki heidän joutuvan koville soutamisessa, sillä tuuli oli heitä vastaan ja hän tuli noin neljännellä yövartiolla heitä kohti kävellen järven päällä ja aikoi ohittaa heidät.
49Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä, he luulivat hänen olevan aave ja huusivat.
50Sillä kaikki näkivät hänet ja pelästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä. Minä olen. Älkää pelätkö."
51Ja hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät kovin suuresti sisimmässään ja ihmettelivät.
52Sillä he eivät olleet leipien ihmeestä saaneet ymmärrystä, koska heidän sydämensä oli paatunut.
53Kuljettuaan yli he tulivat Genesaretin maahan ja laskivat maihin.
54Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat hänet heti.
55Ja he kiersivät juosten koko sen ympäristön ja alkoivat vuoteilla kantaa sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
56Ja missä tahansa hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maaseudulle, he asettivat sairaat aukeille paikoille ja pyysivät, että saisivat koskea edes hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka koskettivat häntä, tulivat terveiksi.