Ja hän sanoi opetuslapsilleen: "On mahdotonta viettelysten olla tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat.
2Hänelle olisi parempi, että iso myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän saattaisi yhden näistä pienistä lankeamaan.
3Tarkatkaa itseänne! Jos sinun veljesi tekee syntiä sinua vastaan, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
4Jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."
5Apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa."
6Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä.
7Mutta kuka teistä, jolla on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, hänen pellolta tullessaan sanoo tälle: 'Käy heti aterialle'?
8Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyötä itsesi ja palvele minua sillä aikaa, kun minä syön ja juon, ja sitten syö ja juo sinä'?
9Ei kai hän kiitä tuota palvelijaa siitä kun tämä teki mitä hänen oli käsketty? En usko.
10Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita, sillä olemme tehneet sen, mitä olimme velvolliset tekemään.'"
11Kun hän oli matkalla Jerusalemiin, hän kulki Samarian ja Galilean välistä rajaa.
12Kun hän meni erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. He jäivät seisomaan loitolle
13ja korottivat äänensä sanoen: "Jeesus, mestari, armahda meitä!"
14Heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille." Ja heidän ollessaan matkalla he puhdistuivat.
15Mutta yksi heistä, kun näki parantuneensa, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä
16ja heittäytyi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä. Ja hän oli samarialainen.
17Niin Jeesus vastasi: "Eivätkö ne kymmenen puhdistuneet? Mutta missä ne yhdeksän ovat?
18Eikö löytynyt muita, jotka olisivat palanneet antamaan kunniaa Jumalalle kuin tämä muukalainen?"
19Sitten hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene. Sinun uskosi on sinut pelastanut."
20Kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21eikä voida sanoa: 'Katso, täällä' tai: 'Katso, tuolla.' Sillä katso, Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä."
22Mutta opetuslapsille hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te haluaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.
23Ja teille sanotaan: 'Katso, täällä!' tai: 'Katso, tuolla!' Älkää lähtekö, älkääkä juosko perässä.
24Sillä niin kuin salama, joka leimahtaa taivaan alla ja valaisee sen laidasta laitaan, niin on oleva Ihmisen Poika omana päivänään.
25Mutta sitä ennen hänen pitää paljon kärsiä ja joutua tämän sukupolven hylkimäksi.
26Ja niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan päivinä:
27he söivät, joivat, menivät naimisiin ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat.
29Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi taivaasta tulta ja tulikiveä ja se tuhosi kaikki.
30Samoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.
31Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jonka tavarat ovat huoneessa, astuko alas niitä noutamaan. Samoin älköön se, joka on pellolla, kääntykö takaisin.
32Muistakaa Lootin vaimoa!
33Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, säilyttää sen.
34Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen otetaan ja toinen jätetään.
35Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen otetaan ja toinen jätetään."
36Kaksi on pellolla, toinen otetaan, toinen jätetään.
37He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Missä, Herra?" Niin hän sanoi heille: "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat."