Hän puhui heille myös vertauksen siitä, että aina tulee rukoilla eikä väsyä.
2Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli muuan tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä.
3Mutta siinä kaupungissa oli muuan leski, ja hän meni hänen luokseen ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.'
4Pitkään aikaan hän ei kuitenkaan tahtonut. Mutta sitten hän sanoi itsekseen: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,
5niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'"
6Niin Herra sanoi: "Kuulkaa mitä tuo väärä tuomari sanoo!
7Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka huutavat hänen puoleensa yöt ja päivät, ja olisi kärsivällinen heitä kohtaan?
8Minä sanon teille, että hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9Hän puhui myös muutamille, jotka luottivat itseensä – että ovat vanhurskaita – ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10"Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja.
11Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, ryövärit, väärämieliset, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja.
12Minä paastoan kahdesti viikossa. Minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13Mutta veronkantaja seisoi taaempana, eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa sanoen: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.'
14Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin tuo. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
15He toivat hänen luokseen myös pieniä lapsia, jotta hän koskettaisi heitä. Mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia.
16Jeesus kutsui kuitenkin heidät luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta.
17Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
18Muuan hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun tulee tehdä, että perisin ikuisen elämän?"
19Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi yksi, Jumala.
20Käskyt sinä tunnet: 'Älä tee aviorikosta', 'Älä murhaa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
21Mutta hän sanoi: "Näitä kaikkia minä olen noudattanut nuoresta asti."
22Kun Jeesus kuuli tämän, hän sanoi hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa, ja tule ja seuraa minua."
23Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas.
24Kun Jeesus näki hänen olevan syvästi murheissaan, hän sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on paljon omaisuutta, päästä Jumalan valtakuntaan!
25Sillä helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
26Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
27Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista."
28Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua."
29Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vanhemmista tai veljistä tai vaimosta tai lapsista,
30eikä saisi monin verroin tässä ajassa ja tulevassa maailmanajassa ikuista elämää."
31Ja hän otti luokseen ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja on täysin toteutuva kaikki, mitä profeettojen kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
32Sillä hänet annetaan pakanoiden käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään.
33Ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
34Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään. Tämä puhe oli heiltä salattu, eivätkä he käsittäneet mitä sanottiin.
35Tapahtui hänen lähestyessään Jerikoa, että muuan sokea mies istui tien vieressä kerjäten.
36Kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se mahtoi olla.
37He ilmoittivat hänelle Jeesus Nasaretilaisen menevän ohi.
38Niin hän huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
39Edellä kulkijat nuhtelivat häntä, jotta hän vaikenisi. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
40Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet luokseen. Hänen tultuaan lähelle hän kysyi häneltä
41sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän vastasi: "Herra, että saisin näköni jälleen."
42Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi. Sinun uskosi on sinut pelastanut."
43Heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.