"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, hän on varas ja ryöväri.
2Mutta joka menee ovesta sisälle, hän on lammasten paimen.
3Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie ne ulos.
4Laskettuaan omat lampaansa ulos hän käy niiden edellä ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
5Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6Tämän vertauksen Jeesus esitti heille, mutta he eivät ymmärtäneet mitä hänen puheensa tarkoitti.
7Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Minä olen lammasten ovi.
8Kaikki aiemmin tulleet ovat varkaita ja ryöväreitä. Mutta lampaat eivät ole heitä kuunnelleet.
9Minä olen ovi. Jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu ja hän käy sisälle ja käy ulos ja löytää laitumen.
10Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten puolesta.
12Mutta kun palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan, hän jättää lampaat ja pakenee. Mutta susi ryöstää ne ja hajottaa lampaat.
13Palkkalainen pakenee, koska hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Ja minä annan henkeni lammasten puolesta.
16Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät kuulu tähän lammastarhaan. Niitäkin minun tulee johdattaa. Ja ne kuuntelevat minun ääntäni ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17Sen tähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18Ei kukaan ota sitä minulta, vaan minä annan sen vapaaehtoisesti. Minulla on valta antaa se ja minulla on valta ottaa se jälleen. Sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
19Niin syntyi taas erimielisyyttä juutalaisten kesken näiden sanojen tähden.
20Useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja ja hän on järjiltään. Mitä te häntä kuuntelette?"
21Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja. Eihän riivaaja voi avata sokeiden silmiä?"
22Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.
23Jeesus käveli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.
24Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meitä jännityksessä? Jos sinä olet Kristus, sano se meille suoraan."
25Jeesus vastasi heille: "Minä olen sen teille sanonut, mutta te ette usko. Ne teot, jotka minä teen Isäni nimessä, todistavat minusta.
26Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaita niin kuin olen teille sanonut.
27Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.
28Ja minä annan heille ikuisen elämän eivätkä he ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
29Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.
30Minä ja Isä olemme yhtä."
31Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääkseen hänet.
32Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat minun Isältäni. Mikä niistä on sellainen, jonka takia minut kivitätte?"
33Juutalaiset vastasivat hänelle sanoen: "Hyvän teon vuoksi me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."
34Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
35Jos hän sanoi jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – eikä kirjoitusta voida kumota –
36sanotteko te hänestä, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', koska sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?
37Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
38Mutta jos minä teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa ne teot, jotta tietäisitte ja uskoisitte että Isä on minussa ja minä hänessä."
39Niin he tahtoivat taas ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistään.
40Ja hän meni jälleen Jordanin tuolle puolen siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.
41Monet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Johannes tosin ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, oli totta."
42Ja monet siellä uskoivat häneen.