Eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.

²Ja tämä Maria oli se, joka voiteli Herran hajuvoiteella ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa. Ja hänen veljensä Lasarus sairasti.

³Niin sisaret lähettivät sanomaan hänelle tämän sanan: "Herra, katso, hän, joka on sinulle rakas, sairastaa."

⁴Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi."

⁵Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.

⁶Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, hän viipyi vielä kaksi päivää siinä paikassa, missä oli.

⁷Niiden kuluttua hän sitten sanoi opetuslapsille: "Menkäämme jälleen Juudeaan."

⁸Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, juutalaiset yrittivät juuri kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"

⁹Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Jos joku vaeltaa päivällä, hän ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon.

¹⁰Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."

¹¹Tämän hän puhui ja sanoi sitten heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."

¹²Niin hänen opetuslapsensa sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."

¹³Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan, he taas luulivat hänen puhuvan unessa nukkumisesta.

¹⁴Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,

¹⁵ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen luokseen."

¹⁶Silloin Tuomas, jota kutsuttiin Didymukseksi (kaksoseksi), sanoi muille opetuslapsille: "Menkäämme mekin, jotta kuolisimme hänen kanssaan."

¹⁷Niin Jeesus tuli ja sai tietää hänen jo neljä päivää olleen haudassa.

¹⁸Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan päässä.

¹⁹Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä, heidän veljensä kuoleman tähden.

²⁰Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni häntä vastaan. Mutta Maria istui kotona.

²¹Niin Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.

²²Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

²³Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

²⁴Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

²⁵Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut.

²⁶Eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

²⁷Hän sanoi hänelle: "Kyllä, Herra. Minä olen tullut uskoon ja uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, hän, joka on tuleva maailmaan."

²⁸Tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua."

²⁹Kun Maria sen kuuli, hän nousi nopeasti ja meni hänen luokseen.

³⁰Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.

³¹Kun nyt ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos, he seurasivat häntä sanoen: "Hän menee haudalle itkemään siellä."

³²Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut."

³³Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän järkyttyi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan.

³⁴Ja hän sanoi: "Mihin te laitoitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso."

³⁵Jeesus itki.

³⁶Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"

³⁷Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"

³⁸Niin Jeesus jälleen sisimmässään järkyttyneenä tuli haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi.

³⁹Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on neljättä päivää kuolleena."

⁴⁰Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"

⁴¹Niin he ottivat pois kiven siitä, missä kuollut makasi. Ja Jeesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.

⁴²Minä tiesin, että sinä minua aina kuulet, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä sanoin tämän, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

⁴³Sen sanottuaan hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"

⁴⁴Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä."

⁴⁵Niin monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

⁴⁶Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

⁴⁷Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme? Sillä tämä mies tekee paljon tunnustekoja.

⁴⁸Jos annamme hänen näin olla, kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."

⁴⁹Mutta eräs heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään,

⁵⁰ettekä ajattele, että meille on hyväksi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta eikä koko kansa huku."

⁵¹Mutta tätä hän ei sanonut omasta aloitteestaan, vaan kun hän oli sinä vuonna ylipappina, hän ennusti, että Jeesus tulisi kuolemaan kansan puolesta,

⁵²eikä ainoastaan kansan puolesta, vaan myös kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.

⁵³Niin he siitä päivästä lähtien neuvottelivat keskenään tappaakseen hänet.

⁵⁴Siksi Jeesus ei vaeltanut enää julkisesti juutalaisten keskellä, vaan meni sieltä erämaan lähellä olevalle paikkakunnalle, Efraim nimiseen kaupunkiin, ja oleskeli siellä opetuslapsineen.

⁵⁵Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät ennen pääsiäistä maaseudulta ylös Jerusalemiin puhdistamaan itsensä.

⁵⁶Niin he etsivät Jeesusta ja puhuivat keskenään pyhäkössä seisoessaan: "Mitä arvelette? Eikö hän tulekaan juhlille?"

⁵⁷Mutta sekä ylipapit että fariseukset olivat antaneet käskyn, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen pitäisi antaa se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.