Ikonionissa he samoin menivät juutalaisten synagogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.
2Mutta tottelemattomat juutalaiset yllyttivät pakanat ja katkeroittivat heidän mielensä veljiä vastaan.
3Niin he viipyivät siellä kauan aikaa ja puhuivat rohkeasti luottaen Herraan, joka todisti armonsa sanan puolesta antamalla tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.
4Ja kaupungin asukkaat jakautuivat, toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella.
5Mutta kun sekä pakanat että juutalaiset päämiehineen aikoivat ruveta pahoinpitelemään ja kivittämään heitä,
6ja he sen huomasivat, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin, Lystraan ja Derbeen sekä niiden ympäristöön.
7Ja siellä he julistivat ilosanomaa.
8Lystrassa istui eräs mies, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta asti, joka ei koskaan ollut kävellyt.
9Hän kuunteli Paavalin puhetta, ja kun Paavali kiinnitti katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskoa terveeksi tulemiseen,
10hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse pystyyn jaloillesi." Ja hän hypähti pystyyn ja käveli.
11Kun kansa näki, mitä Paavali teki, he korottivat äänensä ja sanoivat lykaonian kielellä: "Jumalat ovat ihmishahmossa astuneet alas meidän luoksemme!"
12Barnabasta he kutsuivat Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli johtavana puhujana.
13Ja heidän kaupunkinsa edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä porttien eteen ja tahtoi väkijoukon kanssa uhrata.
14Kun apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaatteensa, juoksivat kansanjoukkoon ja huusivat:
15"Miehet, miksi te teette tämän? Mekin olemme ihmisiä, saman luontoisia kuin tekin, ja julistamme teille ilosanomaa, jotta te kääntyisitte noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on.
16Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien pakanoiden kulkea omia teitään.
17Kuitenkaan hän ei ole jättänyt todistamatta itsestään tehdessään hyvää ja antaessaan meille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja ravitessaan sydämemme ruoalla ja ilolla."
18Näin puhuen he vaivoin saivat kansan hillityksi uhraamasta heille.
19Mutta Antiokiasta ja Ikoniosta tuli juutalaisia, ja he yllyttivät kansanjoukot. He kivittivät Paavalin ja raahasivat hänet ulos kaupungista, luullen hänen olevan kuollut.
20Mutta kun opetuslapset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen, hän nousi ja meni kaupunkiin. Seuraavana päivänä hän lähti Barnabaan kanssa Derbeen.
21Julistettuaan sillekin kaupungille ilosanomaa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan,
22ja he vahvistivat opetuslasten sieluja, rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja opettivat, että monien ahdistusten kautta meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan.
23Kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he uskoivat.
24He kulkivat Pisidian läpi ja tulivat Pamfyliaan.
25Ja julistettuaan sanaa Pergessä he menivät alas Attaliaan.
26Sieltä he purjehtivat Antiokiaan, josta he olivat lähteneet Jumalan armon haltuun uskottuina sitä työtä varten, jonka he olivat saattaneet päätökseen.
27Sinne saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat kaiken, mitä Jumala oli tehnyt heidän kanssaan ja että hän oli avannut pakanoille uskon oven.
28Ja he viipyivät siellä pitkän aikaa opetuslasten luona.