Antiokian seurakunnassa oli joitakin profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus.

²Heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa nyt minulle sekä Barnabas että Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut."

³Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen ja päästivät heidät menemään.

⁴Niin he menivät Pyhän Hengen lähettäminä alas Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen.

⁵Tultuaan Salamikseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa, ja heillä oli mukanaan myös Johannes palvelijana.

⁶Kun he olivat kulkeneet läpi koko saaren Pafokseen asti, he tapasivat erään noidan ja väärän profeetan, juutalaisen, jonka nimi oli Barjeesus.

⁷Hän oleskeli käskynhaltijan, Sergius Pauluksen luona, joka oli älykäs mies. Tämä kutsui luokseen Barnabaan ja Sauluksen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.

⁸Mutta Elymas, noita – sillä niin tulkitaan hänen nimensä – vastusti heitä koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta.

⁹Niin Saulus, toiselta nimeltään Paavali, täynnä Pyhää Henkeä kiinnitti katseensa häneen

¹⁰ja sanoi: "Voi sinua, paholaisen sikiötä, kaiken vanhurskauden vihollista, joka olet täynnä kaikkea vilppiä ja kaikkea pahuutta, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä?

¹¹Nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi ja sinä tulet sokeaksi etkä näe aurinkoa säädettyyn aikaan asti." Heti hänen päälleen lankesi synkkä pimeys ja hän kulki ympäriinsä etsien taluttajaa.

¹²Kun käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, hän uskoi, ihmetellen Herran oppia.

¹³Kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafoksesta, he tulivat Pamfylian Pergeen. Mutta Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin.

¹⁴He taas kulkivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan. Ja he menivät sapatinpäivänä synagogaan ja istuutuivat.

¹⁵Kun lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagogan esimiehet sanomaan heille: "Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehotuksen sana kansalle, niin puhukaa."

¹⁶Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: "Miehet, israelilaiset ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa!

¹⁷Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti kansan muukalaisuuden aikana Egyptin maassa ja vei heidät sieltä ulos ylivoimaisella käsivarrella.

¹⁸Noin neljänkymmenen vuoden ajan hän kärsi heidän tapojaan erämaassa.

¹⁹Ja hävitettyään Kanaanin maasta seitsemän kansaa, hän jakoi niiden maan heille arvalla.

²⁰Tämän jälkeen – noin neljäsataaviisikymmentä vuotta myöhemmin – hän antoi tuomareita profeetta Samueliin asti.

²¹Sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin heimosta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.

²²Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti sanoen: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka tekee kaiken minun tahtoni.'

²³Hänen siemenestään Jumala on lupauksensa mukaan herätti Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi,

²⁴kun Johannes oli ennen hänen tuloaan saarnannut parannuksen kastetta Israelille.

²⁵Kun Johannes oli päättämässä tehtäväänsä, hän sanoi: 'Kenen te luulette minun olevan? En minä ole hän. Mutta katso, minun jälkeeni tulee hän, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.'

²⁶Miehet, veljet, te Abrahamin suvun lapset ja ne teistä, jotka pelkäätte Jumalaa, teille on tämän pelastuksen sana lähetetty.

²⁷Sillä koska Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunteneet häntä, niin he hänet tuomitessaan myös toteuttivat profeettojen sanat, joita joka sapatti luetaan.

²⁸Vaikka he eivät löytäneet hänestä mitään, mistä hän olisi kuoleman ansainnut, he anoivat Pilatukselta, että hänet surmattaisiin.

²⁹Ja kun he olivat täyttäneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet alas puusta ja laittoivat hautaan.

³⁰Mutta Jumala herätti hänet kuolleista.

³¹Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.

³²Me julistamme teille ilosanomaa isille annetusta lupauksesta,

³³että Jumala on sen täyttänyt meille, heidän lapsilleen herättämällä Jeesuksen, niin kuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: 'Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt.'

³⁴Ja siitä, että hän herätti hänet kuolleista eikä enää anna hänen palata maatumiseen, hän on sanonut näin: 'Minä annan teille Daavidin pyhät ja varmat lupaukset.'

³⁵Sen tähden hän myös toisaalla sanoo: 'Sinä et salli Pyhäsi nähdä maatumista.'

³⁶Sillä kun Daavid oli palvellut Jumalan suunnitelmaa omassa sukupolvessaan, hän nukkui pois, otettiin isiensä luo ja näki maatumisen.

³⁷Mutta hän, jonka Jumala herätti, ei nähnyt maatumista.

³⁸Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttaan julistetaan teille syntien anteeksianto.

³⁹Ja hänessä jokainen, joka uskoo, julistetaan vanhurskaaksi kaikesta siitä, mistä te ette voineet tulla vanhurskaiksi Mooseksen lain kautta.

⁴⁰Pitäkää siis varanne, ettei teitä kohtaa se, mikä on puhuttu profeetoissa:

⁴¹'Katsokaa, te halveksijat, ja ihmetelkää ja hukkukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette varmasti uskoisi, vaikka joku sen teille kertoisi.'"

⁴²Kun juutalaiset lähtivät ulos synagogasta, pakanat pyysivät heitä puhumaan heille näitä asioita tulevanakin sapattina.

⁴³Synagogaväen hajaannuttua seurasivat monet juutalaiset ja Jumalaa pelkäävät käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa.

⁴⁴Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuuntelemaan Jumalan sanaa.

⁴⁵Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset täyttyivät kateudesta ja vastustivat ja pilkkasivat Paavalin puheita.

⁴⁶Paavali ja Barnabas puhuivat kuitenkin rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava, mutta koska te työnnätte sen luotanne, ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, niin katso, me käännymme pakanoiden puoleen.

⁴⁷Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen asettanut sinut pakanoiden valoksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.'"

⁴⁸Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt ikuiseen elämään.

⁴⁹Ja Herran sanaa levitettiin kautta koko seudun.

⁵⁰Mutta juutalaiset yllyttivät Jumalaa pelkääviä ja ylhäisiä naisia ja kaupungin ensimmäisiä miehiä, ja nostattivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan ja ajoivat heidät pois alueeltaan.

⁵¹Mutta he pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan ja menivät Ikonioniin.

⁵²Ja opetuslapset täyttyivät ilolla ja Pyhällä Hengellä.