Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luokseen, hyvästeli heidät ja lähti matkaamaan Makedoniaan.
2Kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja rohkaistuaan heitä monin sanoin hän tuli Kreikkaan.
3Siellä hän viipyi kolme kuukautta. Juutalaisten tehtyä häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan purjehtia Syyriaan, heräsi hänessä ajatus palata Makedonian kautta.
4Häntä seurasivat Aasiaan saakka berealainen Sopater ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
5Tultuaan sinne nämä odottivat meitä Troaksessa.
6Mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luokseen Troakseen, jossa viivyimme seitsemän päivää.
7Kun opetuslapset olivat viikon ensimmäisenä päivänä kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja jatkoi puhetta keskiyöhön saakka.
8Ja yläsalissa, jossa he olivat olleet koolla, oli monta lamppua palamassa.
9Mutta muuan nuorukainen nimeltä Eutykus istui ikkunalla sikeään uneen vaipuneena, kun Paavali puhui kauan. Unen valtaamana hän putosi kolmannesta kerroksesta alas ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
10Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen päälleen, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki."
11Niin hän meni ylös, mursi leipää ja söi. Hän puhui kauan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkaan.
12Mutta he veivät pojan elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
13Mutta me astuimme laivaan ja lähdimme merelle Assokseen, aikomuksenamme ottaa Paavali sieltä mukaamme; sillä näin hän oli määrännyt, koska hän itse aikoi kulkea jalan.
14Kun hän liittyi meihin Assoksessa, otimme hänet kyytiin ja saavuimme Mityleneen.
15Sieltä purjehdittuamme me saavuimme seuraavana päivänä Kion kohdalle ja toisena päivänä purjehdimme Samoon. Viivyttyämme Trogyllionissa, tulimme seuraavana päivänä Miletoon.
16Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi, ettei tulisi kuluttaneeksi aikaa Aasiassa, sillä hän kiirehti ollakseen, jos se oli hänelle mahdollista, helluntaipäivänä Jerusalemissa.
17Miletosta hän lähetti sanan Efesokseen ja kutsui luokseen seurakunnan vanhimmat.
18Kun he olivat tulleet hänen luokseen, hän sanoi heille: "Te tiedätte, kuinka minä ensimmäisestä päivästä lähtien, siitä asti kun saavuin Aasiaan, olen ollut teidän kanssanne koko ajan;
19palvellen Herraa kaikessa nöyränä ja monin kyynelin, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden vuoksi;
20kuinka minä en ole salannut mitään julistaessani teille sitä, mikä on hyödyllistä ja opettaessani teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.
21Olen vakaasti julistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille kääntymystä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen.
22Mutta nyt, katso, minä matkustan hengessä sidottuna Jerusalemiin tietämättä, mitä minulle siellä tapahtuu,
23paitsi että Pyhä Henki joka kaupungissa todistaa minulle sanoen, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24En minä kuitenkaan mistään välitä enkä pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena enkä ollenkaan välitä siitä, kunhan vain saan juoksuni päätökseen ilolla ja sen palvelutehtävän, jonka olen saanut Herralta Jeesukselta: todistaa Jumalan armon ilosanomasta.
25Ja nyt, katso, minä tiedän, että te ette enää näe minun kasvojani, te kaikki, joiden keskuudessa olen kulkenut ja saarnannut Jumalan valtakuntaa.
26Siksi minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28Pitäkää siis huolta itsestänne ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on asettanut teidät kaitsijoiksi paimentamaan Herran ja Jumalan seurakuntaa, jonka hän on omalla verellään lunastanut.
29Sillä minä tiedän sen, että minun lähtöni jälkeen teidän keskellenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.
30Ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka puhuvat väärää puhetta, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
31Valvokaa siis, muistaen, että minä kolmen vuoden ajan en ole lakannut yötä päivää kyynelin neuvomasta itse kutakin teistä.
32Ja nyt minä uskon teidät, veljet, Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
33En minä ole halunnut kenenkään hopeaa tai kultaa tai vaatteita.
34Vaan te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat palvelleet minun ja seuralaisteni tarpeita.
35Minä olen teille kaikessa osoittanut, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa Herran Jeesuksen sanat – että hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"
36Tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssaan.
37Kaikki itkivät haikeasti, heittäytyivät Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä rakkaasti.
38Eniten heitä suretti se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää näkisi hänen kasvojaan. Ja he saattoivat hänet laivaan.