Vai ettekö tiedä, veljet – puhun näet lain tunteville – että laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää?
2Laki sitoo siis naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä. Mutta jos mies kuolee, hän on irti miehen laista.
3Siksi hän siis saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä menee toiselle miehelle. Mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
4Samoin tekin, veljeni, olette Kristuksen ruumiin kautta kuolleet laille, jotta kuuluisitte toiselle – hänelle, joka on herätetty kuolleista – ja jotta me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
5Sillä kun olimme lihan vallassa, niin syntien himot, jotka laki herätti, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että kannoimme hedelmää kuolemalle.
6Mutta nyt me olemme irti laista ja olemme kuolleet sille, mikä piti meitä vankina, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
7Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Eihän toki! Mutta en minä olisi tullut tuntemaan syntiä muuten kuin lain kautta. Sillä en olisi tiennyt himostakaan ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse."
8Mutta kun synti otti käskystä aiheen, herätti se minussa kaikenlaisia himoja; sillä ilman lakia synti on kuollut.
9Minä elin ennen ilman lakia, mutta käskyn tultua synti virkosi eloon
10ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käsky, joka oli annettu minulle elämäksi, oli kuolemaksi.
11Sillä kun synti otti käskystä aiheen, petti se minut ja kuoletti minut sen kautta.
12Niin on laki kuitenkin pyhä ja käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Eihän toki. Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, tuotti minulle hyvän välityksellä kuoleman, jotta synti käskyn kautta tulisi ylen määrin synnilliseksi.
14Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi.
15En näet ymmärrä, mitä teen. Sillä minä en tee sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen.
16Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17Niin en nyt enää minä saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.
18Sillä minä tiedän, ettei minussa – nimittäin minun lihassani – asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.
19Sillä en tee sitä hyvää, mitä minä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
20Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin en enää minä saa sitä aikaan, vaan synti, joka minussa asuu.
21Niin minä siis huomaan itsessäni tämän lain: vaikka tahdon tehdä hyvää, paha on minua lähellä.
22Sillä sisäisen ihmisen puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25Kiitän Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä itse palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.