Minä kerron totuuden Kristuksessa, en valehtele – omatuntoni todistaa sen minulle Pyhässä Hengessä –

²että minulla on suuri murhe ja ainainen tuska sydämessäni,

³sillä toivoisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta.

⁴He ovat israelilaisia, heidän on lapseus, kirkkaus, liitot, lain antaminen, jumalanpalvelus ja lupaukset.

⁵Heidän ovat isät, ja heistä on Kristus syntynyt lihan mukaan, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty ikuisesti, Aamen.

⁶Ei kuitenkaan niin, että Jumalan sana olisi menettänyt arvonsa. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,

⁷eivätkä kaikki lapsia vain siksi, että ovat Abrahamin siementä, vaan "Iisakissa sinulle kutsutaan siemen."

⁸Tämä tarkoittaa, että eivät ne, jotka ovat lapsia lihan mukaan, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset luetaan siemeneksi.

⁹Sillä lupauksen sana oli tämä: "tähän aikaan tulevana vuonna minä palaan, ja Saaralla on oleva poika."

¹⁰Eikä ainoastaan näin, vaan myös Rebekan tullessa raskaaksi yhdestä, isästämme Iisakista.

¹¹Sillä kaksoset eivät olleet vielä syntyneetkään eivätkä tehneet mitään hyvää tai pahaa, jotta Jumalan valinnan mukainen tarkoitus pysyisi ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden,

¹²sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",

¹³niin kuin on kirjoitettu: "Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta minä vihasin."

¹⁴Mitä siis sanomme? Ei kai Jumalassa ole vääryyttä? Eihän toki!

¹⁵Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä armahdan, ketä armahdan, ja olen laupias sille, jolle olen laupias."

¹⁶Niin se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka armahtaa.

¹⁷Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että osoittaisin sinussa voimani ja jotta minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."

¹⁸Niin hän siis armahtaa, kenet tahtoo ja paaduttaa, kenet tahtoo.

¹⁹Sinä sanot nyt minulle: "Miksi hän sitten vielä moittii? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?"

²⁰Niinpä niin, oi ihminen, mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kai tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

²¹Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savimassasta yhden astian kunniakkaaseen ja toisen häpeälliseen käyttöön?

²²Mutta entä jos Jumala, tahtoen näyttää vihansa ja tehdä voimansa tunnetuksi, on kärsivällisesti sietänyt vihan astioita, tuhoa varten valmistettuja,

²³tehdäkseen samalla tiettäväksi kirkkautensa runsauden laupeuden astioissa, jotka hän on ennalta valmistanut kirkkauteen?

²⁴Niitä olemme me, jotka hän on myös kutsunut, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,

²⁵niin kuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut kansani ja rakkaakseni sen, joka ei ollut rakkaani.

²⁶Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille sanottiin: 'Te ette ole kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."

²⁷Mutta Jesaja huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lasten luku olisi kuin meren hiekka, niin pelastuu vain jäännös.

²⁸Sillä sanansa hän vie lopullisesti päätökseen vanhurskaudessa, koska Herra toteuttaa sanansa maan päällä viipymättä."

²⁹Niin kuin Jesaja on myös ennalta sanonut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, meistä olisi tullut niin kuin Sodoma ja olisimme käyneet Gomorran kaltaisiksi."

³⁰Mitä me siis sanomme? Pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat vanhurskauden saavuttaneet, mutta sen vanhurskauden, joka on uskosta.

³¹Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole vanhurskauden lakia saavuttanut.

³²Miksi? Siksi, etteivät he pyrkineet siihen uskosta, vaan ikään kuin lain teoista. Sillä he loukkaantuivat kompastuskiveen,

³³niin kuin on kirjoitettu: "Katso, minä asetan Siioniin kompastuskiven ja loukkauskallion, ja yksikään, joka häneen uskoo, ei häpeään joudu."