Jospa sietäisitte minulta hiukan hulluutta! Ja kyllähän te minua siedättekin.
2Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4Sillä jos se, joka tulee, saarnaa toista Jeesusta, jota me emme ole saarnanneet, tai te saatte toisen hengen, jota te ette ole saaneet, tai toisen ilosanoman, jota ette ole vastaanottaneet, niin sitä te kyllä siedätte.
5Sillä en katso itseäni missään suhteessa noita ylen suuria apostoleja huonommaksi.
6Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa. Olemmehan tulleet teille tunnetuiksi kaikin tavoin.
7Vai olenko tehnyt syntiä alentaessani itseni, jotta te ylenisitte, koska olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan ilosanomaa?
8Minä riistin muita seurakuntia ottaen palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.
9Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta. Ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi ja varon vastakin.
10Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akhaian paikkakunnissa.
11Miksi? Siksikö, etten rakasta teitä? Jumala tietää.
12Mutta mitä teen, sitä teen vastakin, jotta riistäisin tilaisuuden niiltä, jotka etsivät tilaisuutta, jotta he siinä, mistä kerskaavat, osoittautuisivat samanlaisiksi kuin mekin.
13Sillä tuollaiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valon enkeliksi.
15Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, nuo, joiden loppu on heidän tekojensa mukainen.
16Sanon taas: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi. Mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut edes mielettömänä vastaan, että minäkin saisin vähän kerskailla.
17Mitä nyt puhun, kun tässä kerskaan, en puhu Herran mielen mukaan, vaan niin kuin mieletön.
18Koska monet kerskuvat lihan mukaan, kerskun minäkin.
19Sillä mielellänne te siedätte mielettömiä, kun kerran itse olette niin viisaita.
20Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö, että joku teiltä jotain vie, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa – puhun kuin mieletön – sen uskallan minäkin.
22He ovat heprealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Abrahamin siementä; minä myös.
23He ovat Kristuksen palvelijoita – puhun kuin mieltä vailla – minä sitäkin enemmän: olen nähnyt vielä enemmän vaivaa, ollut ylen paljon ruoskittuna, vielä enemmän vankiloissa, usein kuolemanvaaroissa.
24Juutalaisilta olen viisi kertaa saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille.
25Kolmesti minua on lyöty raipoilla, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen ajelehtinut syvässä meressä.
26Usein olen ollut matkoilla, vaaroissa virroilla, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni parissa, vaaroissa pakanoiden joukossa, vaaroissa kaupungissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä,
27työssä ja vaivassa, usein valvomisissa, nälässä ja janossa, usein paastoissa, kylmässä ja alastomana.
28Ja kaiken muun lisäksi päivittäistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29Kuka on heikko, enkä minä olisi heikko? Kuka lankeaa, eikä minua polttaisi?
30Jos on pakko kerskailla, kerskun heikkoudestani.
31Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty ikuisesti, tietää, etten valehtele.
32Damaskoksessa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia tahtoen ottaa minut kiinni.
33Niin minut laskettiin muurin läpi alas korissa ikkunan kautta ja pääsin hänen käsistään.