Tiedättehän itsekin, veljet, ettei meidän tulomme teidän luoksenne ollut turha.
2Vaikka aiemmin, kuten tiedätte, olimme kärsineet ja meitä oli pahoinpidelty Filippissä, rohkenimme Jumalassamme kertoa teille Jumalan ilosanoman suuressa kilvoituksessa.
3Sillä meidän kehotuksemme ei nouse harhasta, ei epäpuhtaudesta, eikä tapahdu kavaluudessa.
4Vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille on uskottu ilosanoma, niin me puhumme, emme ollaksemme mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5Sillä me emme koskaan ole esiintyneet imartelevin sanoin, niin kuin tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet – Jumala on todistajamme –
6emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka Kristuksen apostoleina me olisimme voineet vaatia arvonantoa.
7Mutta me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiaan.
8Näin me, teihin kiintyneinä, halusimme antaa teille ei ainoastaan Jumalan ilosanoman, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte käyneet meille rakkaiksi.
9Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme, sillä yöt ja päivät työtä tehden, ettemme rasittaisi teistä ketään, me julistimme teille Jumalan ilosanomaa.
10Te itse ja Jumala olette todistajia siitä, kuinka pyhästi, oikeamielisesti ja nuhteettomasti me käyttäydyimme teitä kohtaan, jotka uskotte.
11Niin kuin tiedätte, me kohtelimme jokaista teistä kuin isä omia lapsiaan, kehottaen ja rohkaisten teitä,
12ja vakavasti kehottaen teitä vaeltamaan Jumalalle arvollisella tavalla – hänen, joka kutsuu teidät omaan valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
13Siksi mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että saatuanne meidän julistamamme Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.
14Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntien seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
15jotka tappoivat sekä Herran Jeesuksen että omat profeettansa ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia. Ja he ovat vihamielisiä kaikille ihmisille,
16kun estävät meitä puhumasta pakanoille, jotta he pelastuisivat. Näin he alati täyttävät syntiensä mittaa. Mutta viha on lopulta saavuttanut heidät.
17Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa teistä erotettu, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.
18Siksi olemme tahtoneet tulla teidän luoksenne, minä Paavali sekä kerran että kahdesti, mutta saatana on meitä estänyt.
19Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?
20Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.