Sen takia, kun emme enää kestäneet kauemmin, päätimme jäädä yksin Ateenaan
2ja lähetimme Timoteuksen, veljemme ja Jumalan palvelijan ja työtoverimme Kristuksen ilosanomassa, vahvistamaan teitä ja rohkaisemaan teitä uskossanne,
3ettei kukaan horjuisi näissä ahdistuksissa. Sillä te itse tiedätte, että meidät on niihin asetettu.
4Sillä jo silloin, kun olimme teidän luonanne, sanoimme teille ennalta, että joudumme ahdistukseen – niin kuin myös tapahtui ja niin kuin tiedätte.
5Sen tähden minä, kun en kestänyt kauemmin, lähetinkin ottamaan selkoa teidän uskostanne, ettei vain kiusaaja ole teitä kiusannut ja meidän vaivannäkömme mennyt hukkaan.
6Mutta nyt, kun Timoteus tuli teidän luotanne meidän luoksemme ja toi meille ilosanoman teidän uskostanne ja rakkaudestanne ja siitä, että pidätte meidät aina kalliissa muistossa ja ikävöitte nähdä meitä, niin kuin mekin teitä.
7Siksi olemme saaneet lohdutuksen, veljet, teidän tähtenne, kaiken hätämme ja ahdinkomme keskellä, teidän uskonne kautta.
8Sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.
9Minkä kiitoksen voimmekaan antaa Jumalalle teidän tähtenne kaikesta siitä ilosta, jolla iloitsemme teistä Jumalamme edessä!
10Yöt ja päivät me mitä hartaimmin rukoilemme saadaksemme nähdä teidän kasvonne ja täyttääksemme sen, mitä teidän uskostanne puuttuu.
11Mutta itse Jumalamme ja Isämme ja meidän Herramme Jeesus Kristus ohjatkoon meidän tiemme teidän luoksenne.
12Ja Herra antakoon teille yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin meilläkin on teitä kohtaan,
13vahvistaakseen teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa kaikkien pyhiensä kanssa.